Japani

Yleistiedot
Pääkaupunki	Tokio
Valtiomuoto	Perustuslaillinen monarkia
Valuutta	Japanin jeni
Pinta-ala	377 972,28 km²
Väkiluku	125 440 000 (2022)
Kieli	japani
Sähkö	100 V (50 Hz), 100 V (60 Hz), NEMA 1-15, NEMA 5-15
Suuntanumero	+81
Hätänumerot	119 (palokunta), 110 (poliisi), 118 (Japan Coast Guard)
Verkkotunnus	.jp
Liikenne	vasemmanpuoleinen

Japani (日本 Nihon, Nippon) on saarivaltio Itä-Aasiassa.

Alueet[muokkaa]

Japani koostuu neljästä suuresta saaresta ja lukemattomista pienemmistä. Pääsaari Honshu, niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaankin ylivoimaisesti suurin, jaetaan perinteisesti viiteen alueeseen. Pohjoisesta etelään:

Hokkaidō — saarista pohjoisin, ilmastoltaan Pohjoismaiden kaltainen
Tohoku — Honshun pohjoinen osa: kuumia lähteitä, mereneläviä ja laskettelua
Kanto — alue pääkaupunki Tokion ympärillä, lähes kokonaan betonin peitossa
Chubu — Nagoyan ympäristö ja ns. Japanin Alpit
Kansai — temppelikaupunki Kioto, kauppakeskus Osaka ja kansainvälinen Kobe
Chugoku — Honshun läntinen pää, enimmäkseen maaseutua mutta mm. Hiroshiman sijainti
Shikoku — maaseutua ja hiljaisia laaksoja
Kyushu — Japanin kulttuurin kehto, kylpylöitä ja tulivuoria
Okinawa — lähes trooppinen saariketju, hiekkarantoja ja sukellusta

Kaupungit[muokkaa]

Tokio — kaupunki vailla vertaa jo kokonsakin puolesta
Kanazawa — entinen samuraikaupunki Japaninmeren rannalla
Kioto — entinen keisarillinen pääkaupunki
Ōita — kaupunki Ōitan prefektuurissa.
Osaka — Japanin kakkoskaupunki ja läntisen Japanin liike-elämän, talouden ja kulttuurin keskus
Hiroshima — Toisessa maailmansodassa ydinpommitettu kaupunki on nykyisin eläväinen miljoonakaupunki
Nagoya — kulttuurikaupunki, vanhoine perinteineen ja pitkine, kukoistevine historioineen
Niigata
Sendai

Muut kohteet[muokkaa]

Fuji-vuori — Japanin korkein vuori kohoaa 3776 metriin. Fuji-vuorta ympäröi 35 neliökilometrin laajuinen Aokigaharan metsä (青木ヶ原). Aokigaraha on patikointikohde, mutta myös surullisen kuuluisa itsemurhametsänä. Japanilaisessa kansanperinteessä Aokigahara on demonien asuinpaikka.

Ymmärrä[muokkaa]

Tule[muokkaa]

Suurin osa länsimaiden asukkaista ei tarvitse viisumia saapuakseen Japaniin. Suomalainen saa olla maassa 90 päivää ilman viisumia. Hallitus ylläpitää kattavaa tietopakettia viisumeista [1].

Japanin maahantuloviranomaiset aloittavat biometristen tunnisteiden - sormenjälkien ja kasvokuvan - keräämisen 20.11.2007 kaikilta 16 vuotta täyttäneiltä, saapuvilta matkustajilta, jotka eivät ole Japanin kansalaisia tai erikoisoleskeluluvan haltijoita. Tunnisteet kerätään maahantulotarkastuksen yhteydessä. Matkustajia, jotka eivät suostu toimenpiteeseen, ei päästetä maahan.

Lentokoneella[muokkaa]

Suomesta on erityisen hyvät lentoyhteydet Japaniin. Suoria reittilentoja Finnairilla on Tokioon Naritan lentoasemalle (NRT), Osakaan (KIX) ja Nagoyaan (NGO). Japan Airlines on aloittanut myös suorat lennot Helsingin ja Tokion välille. Japanin suuret lentoyhtiöt lentävät hyvin kattavasti eri puolille maailmaa.

Junalla[muokkaa]

Saarelle on hankala saapua junalla. Suomesta voi kuitenkin matkata Venäjän halki Trans-Siperian junalla Vladivostokiin, josta on laivayhteys Japaniin.

Laivalla[muokkaa]

Japaniin pääsee laivalla joko Vladivostokista Venäjältä, Etelä-Koreasta, tai Shanghaista, Kiinasta. China Japan International Ferry Company liikennöi Shanghai-Osaka/Kobe -välillä kahdesti viikossa CHINJIF-laivalla. Matka Shanghaista kestää kaksi yötä laivassa, lippujen hintaan sisältyy aamiainen, sekä illallinen (laivalla voi käyttää vain jenejä).

Liiku[muokkaa]

Julkiset liikennevälineet Japanissa ovat erittäin kehittyneitä ja luotettavia. Ruuhka-ajoilta voi välttyä, jos tietää milloin kannattaa olla liikkeessä ja milloin ei. Aamuruuhkat ajoittuvat yleensä klo 10 aikoihin ja iltaruuhkat klo 18-19 väliselle ajalle. Jos olet myöhään liikenteessä varaudu siihen, että illan viimeinen juna tai metro on ääriään myöten täynnä.

Sunnuntai on yleinen vapaapäivä, jolloin kadut täyttyvät ihmisistä. Shoppailua ja liikustelua kannattaa siis välttää sunnuntaisin, jos suuret ihmismassat ja ruuhkat eivät miellytä.

Junalla[muokkaa]

Japanin rautatieverkosto on levittäytynyt ympäri maata erittäin kattavasti. Suurimpia kaupunkeja yhdistää nopeat luotijunat, syrjäisempiin paikkoihin pääsee pika- tai paikallisjunilla. Junalippujen hinnat ovat verrattain kalliit, mutta erityisesti luotijuna on monesti nopein matkustusmuoto. Junat ovat yleensä minuutin tarkkuudella ajoissa ja kulkevat tarkasti aikataulun mukaisesti.

JR[muokkaa]

JR on entinen Japanin valtion rautatieyhtiö. Sittemmin se on yksityistetty. JR:n rataverkosto kattaa koko Japanin ja se on ainoa yritys, joka operoi Shinkansen- eli luotijunia.

Japan Rail Pass [2] on vain ulkomailla myytävä junalippu, joka on voimassa yksi, kaksi tai kolme viikkoa ja maksaa vastaavasti 28300, 45100 tai 57700 jeniä. Sillä voi matkustaa aivan nopeimpia Nozomi-luotijunia lukuunottamatta kaikissa Japan Railwayn junissa vapaasti. Korkeasta hintatasosta johtuen junapassin hankkiminen on varsin hyvä vaihtoehto, jos suunnitelmissa on kiertää Japania enemmänkin.

Seishun 18 Kippu [3] on edullinen junapassi, joka on voimassa viitenä päivänä, joiden ei tarvitse olla peräkkäisiä. Lippu ei ole henkilökohtainen, vaan esimerkiksi viisi henkilöä voi matkustaa lipulla yhden päivän. Lippu käy kuitenkin vain paikallisjunissa ja voimassa vain Japanin lomakausina. Lippu on nimestään huolimatta myynnissä kaikille ikään ja kansalaisuuteen katsomatta. Alla olevassa taulukossa on voimassaoloajat vuodelle 2008. Hinta on 11500 jeniä.

Kelpoisuusaika	Lippujen myyntiaika
Kevätloma (1.3. - 10.4.)	20.2. - 31.3.
Kesäloma (20.7. - 10.9.)	1.7. - 31.8.
Talviloma (10.12. - 20.1.)	1.12. - 10.1.

Lippuja myydään kaikilla rautatieasemilla. Lipunmyyntipisteet on merkitty vihreillä kylteillä, joissa on tuolilla istuva hahmo. Suuremmilla asemilla on luultavasti joku joka puhuu englantia, pienemmillä asemilla lipun ostaminen sujuu yleensä kynän ja paperin avulla. Lipun ostamista helpottaa, jos tiedät etukäteen mihin junaan haluat. Juna-aikatauluja voi tarkastella ei aivan reittioppaan luokkaisessa palvelussa verkossa. [4]

Shinkansen (新幹線), eli luotijuna on japanilaisen raideliikenteen ikoni. Nämä jopa 300 km/h huippunopeuteen yltävät junat ovat edelleenkin nopein tapa matkustaa Japanin sisäisiä matkoja. Tärkein ja ruuhkaisin shinkansen-yhteys on Tokaido Shinkansen, joka yhdistää Tokion, Nagoyan, Kyoton ja Osakan toisiinsa. Linja jatkuu länteen nimellä San'yo Shinkansen kulkien Okayaman ja Hiroshiman kautta Fukuokaan. Shinkansen-junissa suurin osa paikoista vaatii paikkalipun ja muutama viimeinen vaunu on tarkoitettu ilman paikkalippua matkustaville. Mikäli matkustat Japan Rail Passilla, voit noutaa lippukassoilta ilmaiseksi paikkalipun haluamaasi junaan.

Nozomi (のぞみ) on nopein luotijunatyyppi. Pääosa Tokaido-linjan junista on Nozomi-tyyppisiä. Näihin juniin on maksettava erityinen lisämaksu ja tärkeimpänä matkustajalle: Japan Rail Pass ei käy Nozomi-juniin!

Hikari (ひかり) -junat pysähtyvät hieman useammin, mutta käytännön ero Nozomi-juniin on vain muutamia minuutteja pidemmällä matkalla. Hikari on nopein juna, jossa Japan Rail Pass kelpaa.

Kodama (こだま) pysähtyy jokaisella Shinkansen-asemalla.

Muut junat ovat hitaampia, mutta edullisempia:

Regular (普通 futsū tai 各駅 kakueki) - paikallisjuna, pysähtyy jokaisella asemalla
Rapid (快速 kaisoku) - nopeampi paikallisjuna, pysähtyy noin joka kolmannella asemalla, ei lisämaksua
Express (急行 kyūkō) - pikajuna, pysähtyy noin joka kolmannella asemalla, lisämaksu
Liner (ライナー rainaa) - pysähtyy noin joka kolmannella pikajunan pysäkillä, lisämaksu
Limited Express (特急 tokkyū) - pysähtyy noin joka kolmannella pikajunan pysäkillä, lisämaksu ja yleensä paikkavaraus pakollinen

Yksityiset rautatieyhtiöt[muokkaa]

Japanissa on myös useita pienempiä rautatieyhtiöitä JR:n lisäksi. Monin paikoin ainoa vaihtoehto on käyttää paikallisen rautatieyhtiön linjaa, esimerkiksi junayhteys Nagoyan lentoasemalta keskustaan on ainoastaan Meitetsun [5] operoima. Toisinaan sekä JR että yksityinen yhtiö liikennöivät jotain tiettyä reittiä - tällöin yksityinen on usein edullisempi. Yksityisiin juniin eivät käy JR:n junapassit ja lisämaksujen logiikka eroaa usein JR:n hinnoittelusta: usein vain kaikkein nopeimmat junat vaativat lisämaksun, ja joillain linjoilla (esim. Tokion ja Yokohaman väliä sahaava Tokyu Toyoko) jopa tokkyu-erikoispikajunat ovat samanhintaisia kuin maitojunat.

Lentokoneella[muokkaa]

Nyrkkisääntönä voi pitää, että pääsaari Honshulla pääsee yleensä nopeammin perille junalla kuin lentäen, mutta matkatessa esim. Hokkaidolle, Kyushuun, tai Okinawalle lentäminen on nopein ja käytännöllisin tapa liikkua.

Halpisyhtiöt eivät ole oikein saaneet sijaa Japanin markkinoilla, ja lähes kaikki yrittäneet on ajettu konkurssiin tai sulautettu Japan Airlines/All Nippon Airways -duopoliin. Hintatasokin on usein sen mukainen, mutta lippuja voi silti saada huomattavan halvalla jos varaa hyvissä ajoin ja on valmis lentämään aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Jos saapuu Japaniin JALin, ANAn tai Star Alliancen lennoilla, kannattaa ottaa selvää Visit Japan -kupongeista, joilla pystyy lentämään lennon kuin lennon ¥10,000 hintaan. Alle 22-vuotiaat voivat kanssa hankkia tuhannella jenillä Skymate-kortin, jolla voi kokeilla onneaan JALin ja ANAn standby-lennoilla: varauksia ei voi tehdä, mutta jos paikka löytyy, lento lähtee puoleen hintaan.

Sekä Tokiossa että Osakassa kannattaa huomata, että lennot lähtevät eri lentokentältä kuin kansainväliset lennot.

Bussilla[muokkaa]

Jos suunnittelet matkaa esimerkiksi Tokiosta Osakaan tai Osakasta Tokioon kannattaa harkita yöbussimatkaa. Osaka-Tokio välillä kulkee edes takaisin yöbussilinjoja useita kertoja viikossa. Yöbussi on erittäin edullinen vaihtoehto, sillä matka maksaa suuntaansa ¥4000. Kalleimmillaan hienommasta yöbussimatkasta voi joutua maksamaan ¥9000. Junalla ja eteenkin luotijunalla matkan hinta voi olla jopa viisinkertainen halvimpiin yöbussivaihtoehtoisin verrattuna. Tämä vaihtoehto sopii ihanteellisesti edullista matkaa suunnittelevalle!

Matka kestää suuntaansa 8h. Busseissa ei ole vessoja, mutta bussi pysähtyy noin tunnin välein huoltoasemille ja tauon aikana matkustajat voivat käydä vessassa tai ostamassa matkaevästä. Pelkoa siitä, että kyydistä jäisi pois ei ole, sillä kuski laskee matkustajat ennen matkalle lähtemistä ja jokaisen pysähdyksen jälkeen varmistaa, että kaikki ovat kyydissä. Matkan aikana ikkunaverhot suljetaan ja kuljettajan paikka eristetään verhoilla, jolloin matkustajat voivat nukkua rauhassa ilman häiritseviä kirkkaita valoja.

Halpoja yöbussilinjoja ajaa ainakin Will Travelin linja WillExpress. Willer Travelin [6] kautta voit varata ja ostaa matkalippuja englanniksi. Yhtiö ajaa pitkiä bussimatkoja ympäri Japania.

Puhu[muokkaa]

Katso myös: Japanin matkasanakirja

Japanissa puhutaan japania. Vaikka japanilaiset opiskelevatkin englantia koulussa, on englannin puhuminen usein hataraa, asiakaspalvelussakin. Suuremmissa kaupungeissa julkisia palveluja (turisti-infot, hotellit yms.) on saatavilla kuitenkin myös englanniksi. Kannattaa varautua siihen, ettei hotellin vastaanottokaan puhu englantia. Vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään, ovat japanilaiset kuitenkin usein avuliaita ja pystyvät edes osoittamaan sinulle kysyessäsi tietä. Kannattaa luottaa englannin- tai suomenkielisiin matkaoppaisiin, internetiin tiedon haussa, ainakin jos on omatoimimatkailija. Japanin ääntäminen ei ole suomalaiselle hankalaa, joten kannattaa opetella edes muutama perussana.

Japania kirjoitetaan kolmella eri merkistöllä: tavumerkistöt hiragana ja katakana sekä Kiinasta peräisin oleva kanji-merkistö. Kaikkia kolmea merkistöä näkee käytettävän, ja jopa saman sanan sisällä voi olla eri merkistöjä. Näistä merkistöistä hiragana on yleishyödyllisin, ja kaikki sanat voidaan kirjoittaa sitä käyttäen, vaikka se normaalisti kirjoitettaisiinkin kanjeilla. Hiragana-merkkejä on 46, kuten katakana-merkkejäkin. Vierasperäiset lainasanat kirjoitetaan yleensä katakanoilla ja japanilaisperäiset sanat hiraganoilla. Kanji -merkit muodostavat kirjoituksen varsinaisen rungon ja kana-merkistöillä täydennetään kirjoitusta. Kanji-merkkejä onkin sitten tuhansia, tosin hallituksen määrittelemällä yleisesti käytettyjen kanjien listalla on noin 2000 merkkiä.

Osta[muokkaa]

Japanin rahayksikkö on jeni, joka lyhennetään ¥. Kirjainyhdistelmää JPY käytetään valuuttaliikenteessä ja rahanvaihdossa. Merkkiä 円 käytetään japanin kielessä, ja usein näetkin hintojen perässä juuri tämän merkin. Yksi euro vastaa noin 148 jeniä (9.12.2014).

Kolikot: 1, 5, 10, 50, 100 ja 500 jeniä. 500 jenin kolikoita on kaksi erilaista, uudemmat kullan värisiä ja vanhemmat hopean.
Setelit: 1000, 2000, 5000 ja 10000 jeniä. Seteliuudistus 2004 loppuvuodesta jätti markkinoille kahdenlaisia seteleitä. Useimmille kauppiaille 10000 jenin rikkominen ei ole ongelma.

Japanissa kaupankäynti hoidetaan pääasiassa käteisellä. Vaikka isommat kaupat, hotellit ja ulkomaisille suunnatut palvelut hyväksyvätkin luottokortit, osa ravintoloista, kaupoista ja muista palveluista kelpuuttaa vain käteisen maksuvälineenä. Japanilaiset tuppaavat kantamaan melkoista rahatukkua mukanaan, ja näin voi turistikin huoletta tehdä. Japani on sangen turvallinen maa, joten sikäli kahisevan kantamisesta ei pitäisi tulla ongelmaa.

Tavalliset japanilaiset pankkiautomaatit (キャッシュコーナー kyasshu kōnā eli "cash corner") eivät hyväksy ulkomaisia kortteja, mutta postitoimistojen, 7-Eleven -myymälöiden ja Citibankin [7] automaatit kelpaavat Cirrus/Maestro-käteisnostoihin ja Visa/Mastercard-luottoennakoihin (キャッシング kyasshingu). Visa Electron ja American Express -kortit eivät kuitenkaan yleensä käy näissäkään. Lainsäädännön oikkujen takia useimmat automaatit ovat kiinni öisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, joten rahan nostamista ei kannata jättää ihan viime tippaan.

Automaatit ovat levinneet aivan joka kolkkaan tätä maata. Lähes aina näköpiirissäsi on juoma-automaatti, olit sitten kadulla, muinaisen temppelin pihamaalla tai Fuji-vuoren huipulla. Myös kauppojen sisällä saattaa olla automaatteja, jotka hoitavat tavaran välittämisen.

Maksaessasi ostoksiasi rahaa tai pankkikorttia ei tarjota kassahenkilölle suoraan kädestä käteen kuten Suomessa. Kassapöydällä on pieni tarjotin, johon rahat/maksukortti asetetaan. Kassa antaa sinulle kuitin ja vaihtorahat/maksukorttisi takaisin samassa tarjottimessa.

Hintataso[muokkaa]

Japanista puhuttaessa nousee usein esille käsitys, että kyseessä on maailman kallein maa. Voihan se sitä ollakin, mutta jos vähän katselee ympärilleen, niin matkustaminen ja eläminen ei ole oikeastaan Suomea kalliimpaa. Jos poikkeaa vilkkaimmilta ostoskaduilta vähän sivummalle, löytyy esimerkiksi ravintoloita noin kolmasosan halvemmalla kuin Suomessa.

Halvan budjetin ostosvinkit[muokkaa]

Halvan budjetin matkaajan kannattaa ehdottomasti pistäytyä ¥100 (tai ¥300) kaupoissa, joissa kaikki tuotteet maksavat ¥100 (eli 0.89 euroa (2.2.2011)). Jotkut suuremmat tuotteet kuten teepannut voivat maksaa ¥400, mutta hinta ei silti päätä huimaa. ¥100 kaupat ovat japanilaisia halpahalleja, jotka vastaavat suomalaisia halpaliikkeitä kuten Robin Hood, Tokmanni tai Tarjoustalo. Valikoimasta löytyy kaikkea keittiötarvikkeista toimistotarvikkeisiin ja avaimenperistä pyyhkeisiin. Tarjolla on myös japanilaista keramiikkaa sekä koriste-esineitä, kuten onnea ja rahaa tuovia hyvän onnen kissoja, Manekinekoja (招き猫, jap. kutsuva kissa). Vaikka tuotteet ovat halpoja ne ovat japanilaiseen tapaan kuitenkin laadukkaita. Erittäin hyvä paikka esimerkiksi tuliaisten hankkimiseen! ¥100 ja ¥300 kaupat ovat yleisiä Japanissa ja niitä löytyy helposti. Esimerkiksi Tokion rautatie- ja bussiaseman alakerran kauppakäytävillä sijaitsevat pienet ¥300 kaupat 3 Coins[8] ja SmartLife Suurimmat ¥100 ja ¥300 kaupat vastaavat isoja marketteja.

Perinteinen japanilainen keramiikka on edullista ja sivukujilta matkaaja löytää helposti huomattavasti edullisempia keramiikkakauppoja kuin turistirysistä. Keramiikkaa on tarjolla hyvin eikä keramiikkakauppoja tarvitse yleensäkään erikseen etsiä, vaan niitä tupsahtelee vastaan säännöllisin välimatkoin.

Populäärikulttuurin kuten sarjakuvien, pelien, elokuvien ja musiikin ystävän kannattaa suunnata BOOK OFF[9]-yhtiön divareihin (ブックオフコーポレーション, Bukku Ofu Kōporēshon). BOOK OFFeja löytyy ympäri Japania hyvin helposti. Divarit myyvät käytettyjä ja erittäin hyväkuntoisia lehtiä, kirjoja, sarjakuvia, elokuvia, musiikkia ja pelejä melkein puoli-ilmaiseksi. Käytetty sarjakuvakirja irtoaa hintaan ¥105 ja CD lähtee mukaan hintaan ¥600-1000.

Syö[muokkaa]

Tuoreista aineksistaan tunnettu japanilainen ruoka on viime vuosina vallannut alaa kautta maailman. Lähes jokaisen ateria peruspilari on riisi, ja japaniksi sana gohan (ご飯) tarkoittaakin myös "ateria". Soijapavut ovat tärkeä proteiinin lähde: tofu (豆腐 tōfu) ja soijakastike (醤油 shōyu) ovat olennaisia aineksia ja useimpien aterioiden kanssa tarjoillaan miso-keittoa (味噌). Mereneläviä ja merilevää käytetään runsaasti ja ateriaan kuuluu aina tsukemono-pikkelsejä (漬物).

Parilla poikkeuksella (lähinnä curry ja paistettu riisi) japanilaista ruokaa syödään puikoilla (箸 hashi). Alkeet oppii yllättävänkin helposti, vaikka täysi hallinta tietty vie aikansa. Jokunen vinkki:

Älä yritä puristaa puikkoja yhteen, siitä tulee vain käsi kipeäksi.
Älä jätä puikkojasi sojottamaan riisikulhoon, ja älä koskaan siirrä ruokaa omista puikoista suoraan toisen puikkoihin. Molemmat ovat japanilaisiin hautajaisiin liittyviä tabuja.
Puikkoja voi lepuuttaa lautasen reunalla tai paremmissa ravintoloissa vasta varten tuodulla korokkeella (hashioki).

Japanilaiset eivät koskaan kaada soijaa tai muita kastikkeita suoraan riisiinsä, vaan se syödään sellaisenaan muiden makupalojen välissä.

Lähimarketeista ja pikkukaupoista - kombiineista - saa edullisia valmisruokapaketteja mukaan, jos pikkunälkä yllättää eikä ravintolamatka juuri silloin houkuttele. Tarjolla on yleensä hyvä valikoima erilaisia susheja, tofuruokia, täytettyjä sämpylöitä ja nuudeleita. Mukaan annetaan aina syömäpuikot ja tarvittaessa pieni lusikka. Jotkut ruokakaupat tarjoavat asiakkailleen mahdollisuuden myös valmisruoan valmistukseen: vedenkeittimellä voit keittää veden valmisnuudeleihin ja mikroaaltouunilla lämmittää valmisruoan. Ruokien kanssa poistutaan ulos syömään.

Ravintolat[muokkaa]

Shokudō ja bentō-ya[muokkaa]

Shokudō (食堂) on kulmakuppila, jossa tarjoillaan konstailematonta perusruokaa kohtuulliseen hintaan (¥500-1000). Usein paras vaihtoehto on kyō no teishoku (今日の定食) eli "päivän erikoinen", setti johon kuuluu lähes poikkeuksetta pääruuan lisäksi riisi, keitto ja pikkelsi. Shokudon lähisukulainen on bentō-ya (弁当屋), joka myy samankaltaista ruokaa takeout-tyyliin näpsäkässä paketissa nimeltä o-bentō (お弁当). Juna-asemien bentot eli ekiben (駅弁) ovat erinomainen tapa maistella paikallisia erikoisuuksia junassa istuessa.

Shokudōn peruskauraa on donburi (丼) eli "riisikulho", joka koostuu kulhosta riisiä (jopas!) ja sen päällä jotain muutakin. Yleisiä ovat:

oyakodon (親子丼) - "vanhempi-ja-lapsi", eli kanaa ja munaa (tai joskus lohta ja mätiä)
katsudon (カツ丼) - uppopaistettu possunleike, kananmuna-soijakastikkeella
gyūdon (牛丼) - pihviä ja sipulia
chūkadon (中華丼) - "kiinalainen kulho" eli wokattuja vihanneksia ja lihaa paksussa kastikkeessa

Jos on todella nälkä ja rahat lopussa, tilaa Japanin suosituin annos, eli curry-riisi (カレーライス karē raisu), joka koostuu riisistä ja paksusta, miedosta curry-kastikkeesta parilla lihan-, perunan- ja porkkanapalalla höystettynä. Usein menun halvin vaihtoehto, isolla annoksella (大盛り ōmori) saa taatusti mahan täyteen.

Sushi ja sashimi[muokkaa]

Kenties Japanin tunnetuin ruokalaji on sushi (寿司), yleensä (muttei aina) raakaa kalaa riisillä, ja sen lähisukulainen sashimi (刺身), eli pelkkä raaka kala.

Sushisanastolla voi täyttää kokonaisia kirjoja, mutta yleisimmät lajit ovat:

nigiri — perinteisin sushin muoto, eli riisiä ja kalansuikale päällä
maki — kalaa ja riisiä nori-merilevään rullattuna
temaki — kalaa ja riisia nori-tötterössä
gunkan — "taistelulaiva", kuten nigiri, mutta noria kääräisty ympärille pitämään sisusta (esim. mäti) kasassa
chirashi — iso kulho etikkaista riisiä ja mereneläviä ripoteltu pinnalle

Melkein mitä tahansa joka ui tai lymyää meressä voi syödä sushina. Monella ravintolalla on näpsäkkä monikielinen "koodiavain" seinällä, mutta suosikkeja ovat esim. maguro (tonnikala), shake (lohi), ika (tursas), tako (mustekala), ja tamago (kananmuna). Eksoottisempia optioita ovat uni (merisiilen mäti), toro (rasvaisin osa tonnikalan mahaa, hyvin kallista) ja shirako (maiti, eli uroskalan siemenneste).

Japanissakin sushi on pientä luksusta ja kalleimmissa ravintoloissa, jossa sushit tilataan kokilta pala palata, lasku kohoaa äkkiä kymmeniin tuhansiin jeneihin. Budjetissa pysyy paremmin jos tilaa vakiohintaisen moriawase-setin (盛り合わせ), jolloin kokki voi itse valita päivän parhaat. Vielä halvempi on kaiten-ravintola (回転, "pyörivä"), jossa sushit lipuvat ohi liukuhihnalla ja voit itse valita maukkaan näköiset palat, jopa 100 jenillä per lautanen, joskin tietty halvimmissa paikoissa laatukin kärsii.

Sushia voi vapaasti syödä käsin, kasta vain pala kevyesti soijaan ja pistä poskeen. Tulista wasabi-tahnaa on yleensä jo hieman kalan alla, mutta lisää voi laittaa oman maun mukaan. Gari-inkiväärillä voi raikastaa suunsa ja rajaton määrä vihreätä teetä kuuluu aina hintaan.

Nuudelit[muokkaa]

Japanilaisetkin haluavat joskus muutakin kuin riisiä ja silloin syödään nuudeleita (麺 men).

Alunperin japanilaisia nuudelilajeja on kaksi, eli tattarijauhosta valmistettu ohut soba (そば) ja paksumpi vehnästä tehty udon (うどん). Kulhollinen lähtee jopa parillasadalla jenillä, erityisesti asemien ym pikapaikoissa, joissa syödään seisten, ja kaikki allaolevat versiot voi yleensä valita makunsa mukaan sobana tai udonina.

kake soba (かけそば) - pelkkä liemi ja kenties hieman ruohosipulia
tsukimi soba (月見そば) - liemi raa'an kananmunan kanssa, joka etäisesti muistuttaa kuuta pilvien takana ja siten nimi "kuunkatselu"
kitsune soba (きつねそば) - liemeen pari ohutta suikaletta uppopaistettua tofua, kuulemma kettujen suosikki
zaru soba (ざるそば) - kylmiä nuudeleita dippikastikkeella, ruohosipulilla ja wasabilla, suosittu vaihtoehto kesäisin

Kiinalainen nuudelikeitto eli rāmen (ラーメン) on myös hyvin suosittu, mutta hitusen kalliimpi (¥500+), sillä annokseen kuuluu viipale grillattua possua ja jokunen vihannes. Lähes joka kaupungilla ja kylällä on oma versionsa, mutta neljä isoa tyylisuuntaa ovat:

shio rāmen (塩ラーメン) - suolainen kana- tai possuliemi, vanhin ja perinteisin
shoyu rāmen (醤油ラーメン) - soijalla maustettu liemi, Tokiossa suosittu
miso rāmen (味噌ラーメン) - misolla eli soijapaputahnalla maustettu, alunperin Hokkaidolta
tonkotsu ramen(とんこつラーメン) - vahva valkoinen possunluista keitetty liemi, Kyushun erikoisuus

Nuudeleiden ryystäminen ei ole vain sallittua, vaan jopa suotavaa; japanilaisten mielestä se viilentää ja parantaa makua. Lusikka ei ole tarpeen, liemet voi juoda suoraan kulhosta.

Liharuuat[muokkaa]

Pataruuat[muokkaa]

Länsimainen ruoka[muokkaa]

Pikaruoka[muokkaa]

Juo[muokkaa]

Japanilaiset juovat paljon ja usein lähes yhtä humalahakuisesti kuin suomalaiset. Moni sosiologi onkin esittänyt, että humaltuminen on tärkeä tapa purkaa paineita muuten niin tiukasti säännellyssä, hierarkisessa yhteiskunnassa.

Illan saa mukavasti kulumaan izakayassa (居酒屋), japanilaisessa pubissa. Sellaisen tunnistat helposti ulkona roikkuvasta punaisesta lyhdystä, jossa on merkki "酒" (sake) tai kaikki kolme izakaya-sanan merkkiä. Izakayat tarjoavat juotavien ja eloisan ilmapiirin lisäksi myös kaikenlaista pientä syötävää, mutta useammasta annoksesta saa syötyä ihan hyvän ateriankin sopuhintaan. Kätevä tapa kokeilla vähän kaikkea. Suuremmissa izakaya-ketjuissa, kuten vaikkapa Tengussa (tunnistat pitkänenäisestä punaisesta naamasta), ruokalistat on kuvitettu, joten tilaaminenkin on helppoa. Monella on "juo niin paljon kuin haluat" tarjouksia (飲み放題 nomihōdai), yleensä noin ¥1000 per 90 minuuttia, mutta juomavalikoima on aina rajoitettu.

Länsimaisia baareja on siellä täällä, mutta japanilaisempi ilmiö on snack (スナック sunakku), jossa henkilökunta tarjoilee juomia, laulaa kanssasi karaokea ja kuhertaa kainalossa tuntimaksua vastaan (alk. ¥3000/tunti). Satunnainen turisti voi tuntea olonsa orvoksi, eikä moni snack edes salli ulkomaalaisia asiakkaita.

Lähes kaikissa izakayoissa, baareissa ja pubeissa on kattausmaksu (カバー kabā), yleensä noin ¥500 mutta todella fiineissä paikoissa enemmänkin. Izakayoissa tällä saa yleensä pienen maistiaisen ja ei, siitä ei voi kieltäytyä ja jättää maksamatta. Joissain baareissa kattausmaksulla ei saa muuta kuin paikan istua, ja kaljan kanssa tarjoilluista pähkinöistäkin kolahtaa erillinen lisämaksu.

Sake[muokkaa]

Japanilaisista juomista kuuluisin on tietenkin sake eli riisiviini, vaikka tarkalleen ottaen valmistusprosessi muistuttaa enemmän oluenpanoa. Japaniksi sana sake (酒) kuitenkin tarkoittaa mitä tahansa alkoholijuomaa, ja riisiviini tunnetaan nimellä nihonshu (日本酒) eli "japanilainen viini".

Saken tilavuusprosentti on noin 15% ja se muistuttaa maultaankin hieman hyvin kuivaa valkoviiniä. Sakea tarjoillaan sekä kuumana (熱燗 atsukan) että kylmänä (冷や hiya), paremmanlaatuiset juomat kuitenkin yleensä kylmänä.

Sakella on omat mittansa ja rituaalinsa. Sitä tarjoillaan yleensä erityisestä tokkuri-kannusta (徳利) ja juodaan yleensä pienistä choko-keramiikkakupeista (ちょこ). Kaikkein perinteisin astia on kuitenkin pieni neliskanttinen puinen kippo nimeltä masu (枡), jonka reunalle joskus ripotellaan suolaa. Vakioannos sakea on yksi gō (合, 180 mL), joka vastaa yhtä tokkuria (tai viinilasia) ja maksaa ravintolassa alk. ¥500. Yhteen 1.8L isshōbin-pulloon (一升瓶) mahtuu kymmenen gōta sakea.

Saken maisteluun liittyy yhtä paljon merkillistä nimistöä ja snobbailua kuin viininmaisteluun, mutta yksi huomionarvoinen mitta on nihonshudo (日本酒度), joka löytyy usein pullon kyljestä tai menusta. Positiivinen nihonshudo tarkoittaa kuivaa sakea, kun taas negatiivinen lukema viittaa makeampaan, keskiarvon ollessa noin +2.

Muita yleisiä kuvauksia ovat ginjō (吟醸, jyrsitystä riisistä tehty viini), daiginjō (大吟醸, vielä enemmän jyrsitty), honjōzō (本醸造, alkoholia lisätty) ja junmai (純米, puhtaasta riisistä), mutta aloittelijan kannalta nämä vaikuttavat enemmän hintaan kuin makuun.

Erityisen maininnan ansaitsee amazake (甘酒), lähinnä vedellä lantrattua käynyttä riisipuuroa muistuttava makea, lähes alkoholiton kotitekoinen saken versio. Amazake tarjoillaan aina kuumana ja yleensä vain talvella.

Shochu[muokkaa]

Saken isoveli on shōchū (焼酎), eli kova viina, jota voi tislata lähes mistä tahansa (riisi, vilja, jamssi, sokeri, jne). Shōchū on yleensä n. 25%, joskin paljon vahvempiakin laatuja löytyy, joten se yleensä laimennetaan esim. teellä, limsalla (jolloin siitä tulee 酎ハイ chūhai) tai kiehuvalla vedellä (お湯割り oyuwari). Shōchū on Japanin viinoista halvin ja litran pullo kaupassa maksaa alle ¥1000, joskin fiinimmät lajikkeet voivat olla tuntuvasti kalliimpia.

Umeshu-luumuviinaa (梅酒) valmistetaan laittamalla shochuun japanilaisia ume-luumuja muhimaan sokerin kanssa. Lopputulos on yhtä aikaa makea ja kirpeä ja monen vierailijan mielestä herkullinen.

Olut[muokkaa]

Suosituin alkoholijuoma on kuitenkin perinteinen olut eli biiru (ビール). Paikallisten panimoiden (Asahi, Sapporo, Suntory, Kirin, jne) tuotteet ovat lähes poikkeuksetta identtisen makuisia lagereita, joten kannattaa etsiä paikallisoluita (地ビール ji-biiru) jos haluaa vähän makua. Ravintoloissa ja pubeissa kaljaa tarjoillaan sekä isoissa pulloissa (瓶 bin) että hanasta (生 nama).

Kaupassa kannattaa tutustua pieneen pränttiin: alkoholilainsäädännön kummajaisten takia halvimmat kaljat pannaan käyttämällä humalan sijasta erinäisiä merkillisiä soija- tai maissipeptidejä, jolloin maku on kaljaa vetisempi ja monen mielestä kankkunen kaljaa pahempi. Näissä lukee aina (pienellä!) alalaidassa happōshu (発泡酒) tai sono ta no zasshu (その他の雑酒), kun taas "todellisessa" oluessa lukee aina biiru (ビール).

Tee[muokkaa]

Alkoholittomista juomista suosituin on tietenkin tee (お茶 o-cha), jota tarjoillaan ilmaiseksi lähes joka aterian kanssa, kuumana talvella ja kylmänä kesällä. Japanissa tee on yleensä vihreää, joten jos haluat länsimaista "mustaa" teetä niin pyydä kōcha-teetä (紅茶). Lajikkeita on lukemattomia, mutta yleisimmät ovat:

sencha (煎茶), tavallinen vihreä tee
matcha (抹茶), puuromainen ja kitkerä jauheesta tehty seremoniallinen tee; kallista, mutta kannattaa kokeilla edes kerran
hōjicha (ほうじ茶), paahdettu vihreä tee
genmaicha (玄米茶), tee paahdetuille riisinjyvillä, maistuu popcornille
mugicha (麦茶), paahdetusta ohrasta tehty kofeiiniton "tee", kesällä tarjoillaan jäillä

Kahvi[muokkaa]

Kyllä Japanista kahviakin (コーヒー kōhī) saa, mutta erityisesti automaatista ostaessa se vain tulee lähes aina sokerin ja maidon kera. Kahviloita kuiten Starbucks ja paikalliset kilpailijat Doutor ja Excelsior löytyy kaupungeissa joka nurkassa.

Muut juomat[muokkaa]

Juoma-automaateista löytyy rajaton ja alati muuttuva kirjo mitä merkillisimpiä juomia kirkuvan vihreästä hunajamelonilimusta kurkulla maustettuun Pepsiin asti, ja Japanin pieniä iloja onkin kokeilla mitäköhän tuota nappia painamalla tulee. Huomionarvoisia ovat Calpis (カルピス), jugurttipohjainen limsa joka maistuu paremmalta kuin kuulostaa, ja miedon makuinen isotoninen urheilujuoma Pocari Sweat.

Sana jūsu (ジュース) voi tarkoittaa varsinaisen mehun lisäksi lähes mitä tahansa hedelmäistä juomaa, joten vaikkapa ehtaa appelsiinimehua etsiessä kannattaa mielummin käyttää sanaa kajū (果汁) ja automaatista ostaessa varmistaa, että juoma on 100% mehua.

Nuku[muokkaa]

Japanissa on muutamia erityisiä majoitusmuotoja, joihin et törmää muualla maailmassa. Kapselihotellit, ryokan-majatalot ja love-hotellit ovat kaikki paikallisia erikoisuuksia, joita uteliaan matkaajan kannattaa kokeilla.

Kun kirjaudut sisään hotelliin, on sinun lain mukaan esitettävä passisi. Kannattaa myös pitää mielessä, että toisin kuin muualla maailmassa, Japanissa kaikki hotellit eivät kelpuuta luottokortteja: toisinaan käteinen on ainut maksuvaihtoehto. Suuremmissa, ja erityisesti kansainvälisten ketjujen hotelleissa luottokortit luonnollisesti kelpaavat maksuvälineenä.

Monet japanilaiset majapaikat ovat kieli- ja kulttuuriongelmia peläten hieman ennakkoluuloisia ulkomaalaisten vieraiden suhteen, ja saattavat myydä "eioota", jos yrität varata puhelimitse englanniksi tai tupsahdat ovelle ilman varoitusta. Kannattaa siis buukata etukäteen netistä — Rakuten [10] on Japanin kattavin palvelu ja tarjolla myös englanniksi — tai pyytää japanilaista kaveria tekemään varaus. Pienemmissä paikoissa esim. turisti-info auttaa usein mielellään etsimään ja varaamaan yösijan.

Hotellit[muokkaa]

"Tavallisia" länsimaisia hotelleja on Japanissa melko vähän ja hinnat tuppaavat olemaan korkeita. Etenkin Tokiosta löytyy kuitenkin lukuisia suurten ketjujen hotelleja.

Kapselihotellit ovat lähinnä jurristen liikemiesten yöpaikkoja, kun viimeinen metro on jo mennyt, eikä taksiakaan viitsi maksaa. Hotellissa nukutaan noin metrin leveässä ja pari metriä syvässä syvennyksessä, "kapselissa", joita voi olla myös kahdessa kerroksessa. Kapselissa on yleensä televisio, hälytyskello ja valo. Kapselihotellit ovat edullisia ja joskus hintaan kuuluu saunan ja erilaisten kylpyaltaiden käyttö. Kaikki kapselihotellit eivät vastaanota naisia, mutta joissain on omat kerroksensa naisille ja miehille. Ei klaustrofobisille!

Love-hotellit ovat syntyneet, koska Japanissa nuoret asuvat tyypillisesti pitkään vanhempiensa luona kotona. Sex-hotelli olisikin kuvaavampi nimi, ja monista löytyykin mitä mielikuvituksellisimpia asianmukaisia sisustuksia. Huoneita voi varata käyttöönsä pariksi tunniksi (n. ¥3000) tai koko yöksi (¥6000-10000). Kannattaa kuitenkin varoa pientä pränttiä: yötaksa alkaa yleensä vasta myöhään (yli klo 22), pommiin nukkumisesta ropsahtaa tuju lisämaksu, ja jos kerran lähdet ulos huoneesta niin takaisin ei yleensä enää pääse.

Business-hotellit ovat tyypillisesti länsimaisin huonein varustettuja "tavallisia" hotelleja, joiden pienen pienissä huoneissa japanilaiset liikemiehet yöpyvät. Sijaitsevat yleensä kätevästi rautatieasemien tai suurien metroasemien lähistöllä.

Majatalot[muokkaa]

Ryokan (旅館) on perinteinen japanilainen majatalo. Yöpyessään ryokanissa vieraan odotetaan tuntevan jonkin verran japanilaista etikettiä. Hinnat lähtevät noin 8000 jenistä per henkilö sisältäen kaksi ateriaa ja voivat ylittää jopa 50 000 jenin rajan kaikkein hienoimpien kohdalla. Joissakin majataloissa on myös internetyhteys.

Sopiva saapumisaika ryokaniin on iltaviiden paikkeilla. Kun astut sisään ryokaniin, ota kengät pois jalastasi ja jätä ne oven vieressä olevaan telineeseen tai lokerikkoon. Vaihda jalkaasi ryokanin tarjoamat sandaalit tai tohvelit. Huoneeseen päästyäsi on sandaalit otettava jalasta pois aina kun astut tatamille.

Ennen ateriaa tulisi käydä kylvyssä. Sinne voi astella pelkkään yukata-kaapuun pukeutuneena, jollainen varmastikin huoneesta löytyy. Joskus yukatat on värikoodattu - naisille pinkkiä ja miehille sinistä. Kun olet saanut itsesi puhtaaksi ja kuivaksi on aika syödä. Ruoka tarjoillaan huoneeseesi, jossa sitä nautitaan yleensä hyvin matalan pöydän ääressä tatamilla istuen. Annokset on erityisesti hienommissa ryokaneissa tarkkaan harkittuja ja kauniisti esillepantuja. Jos sinulle tuodaan jotain eriskummallista, etkä tiedä miten se kuuluisi syödä, voit aivan hyvin kysyä sitä.

Aterian jälkeen voit lähteä omille asioillesi vapaasti. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, sulkeeko ryokanisi ovet yöksi, sillä joissain paikoissa ovet ovat lukittuna yön, eikä sisään pääse. Takaisin tullessasi on futon-patjasi rullattu auki valmiiksi. Futonit ovat usein selvästi kovempia kuin länsimaiset pehmopedit, mutta moni nukkuu niissä kuitenkin oikein hyvin. Myös tyyny voi tuntua lähinnä kovalta hernesäkiltä ja vähän helpotusta saattaa saada pistämällä tyyny patjan alle. Futon on siis pelkkä patja, ei samanlainen matala sänky, jota samalla nimellä myydään täkäläisissä kaupoissa.

Aamiainen tarjoillaan yleensä erillisessä ruokasalissa, mutta hienommissa paikoissa sen voi saada huoneeseenkin asti.

Minshuku (民宿) on hieman yksinkertaisempi ja edullisempi versio ryokanista. Lähinnä maaseudun ja pienkaupunkien ilmiö, termiä näkee harvemmin käytettävän isommissa kaupungeissa, ja monet minshukut kutsuvatkin itseään ryokaneiksi - yleensä hinta kertoo totuuden. Hinnat lähtevät 3000 jenistä per henkilö ilman aterioita, illallisen ja aamiaisen kera noin 6000 jenistä. Kokonaisuutena muistuttavat hyvin paljon ryokaneita, mutta esimerkiksi ruoka on yksinkertaisempaa, kylpyhuoneet voivat olla jaettuna useampien huoneiden kesken ja ruokailutilat ovat yhteiset. Mielenkiintoisia yöpaikkoja pienemmällä budjetilla matkustavalle joka tapauksessa.

Kokuminshukusha (国民宿舎), kirjamellisesti "kansalaisten majatalo", on valtion pyörittämä majapaikka, usein luonnonkauniissa paikassa ja ison ryokanin kaltaisia. Ne on tarkoitettu lähinnä valtion virkamiehille, jotka saavat roimia alennuksia, mutta ottavat kyllä vastaan maksaviakin asiakkaita jos vaan tilaa on. Sesonkiaikaan varaukset on tehtävä hyvissä ajoin.

Shukubō (宿坊) on pyhiinvaeltajien majatalo ja siten usein buddhalaistemppelin tai Shinto-pyhätön yhteydessä. Ne muistuttavat muuten minshukuja, mutta ateriat ovat usein kasvisruokaa ja vieraille saatetaan tarjota mahdollisuus osallistua temppelin toimintaan. Kielitaito saattaa olla este, mutta esim. Koya-vuorella Osakan lähellä tämä ei ole ongelma.

Hostellit, leirintäalueet[muokkaa]

Retkeilymajat [11] on Japanissa usein tarkoitettu paikallisten nuorisoryhmien yöpaikoiksi. Ne ovat usein kyllä edullisia, n. ¥2000-3000 per yö, mutta säännöt saattavat olla tiukat, ja esimerkiksi ovet saatetaan lukita jo kello kymmeneltä illalla. Hostellien taso vaihtelee laajasti karmeista betoniparakeista buddhalaisiin temppeleihin ja luonnonkauniisiin kylpylöihin asti.

Leirintäalueet ovat erinomainen optio jos on autolla liikkellä tai liftaamassa.

Pitkäaikaismajoitus[muokkaa]

Asunnon vuokraaminen on Japanissa legendaarisen vaikeata, sillä tarvitset täyden vastuun ottavan sponsorin ja vähintään kuuden kuukauden vuokran verran ennakkoa. Ns. gaijin houset ovatkin siis suosittu optio pidemmälle majoitukselle (viikoista kuukausiin) isommissa kaupungeissa, erit. Tokiossa.

Suomalaisille pitkäaikaismajoitusta kaipaaville on mahdollisuus varata huone Nekotalosta (myös isommille ryhmille tai lyhyemmäksi ajaksi). Nekotalo sijaitsee Tokiossa, Koenjin kaupunginosassa. Nekotalon emäntä Tomoko Hirasawa vuokraa huoneita pää-asiallisesti suomalaisille, jotka työn tai opintojen takia asuvat Tokiossa. Tomoko on itse opiskellut aikoinaan Suomessa kankaan kutomista ja puhuu hyvin suomea.

Tiukan paikan tullen[muokkaa]

Monelle reppumatkaajalle ja opiskelijalle on tullut tenkkapoo julkisen liikenteen loputtua klo 1 maissa, sillä hotellit pyytävät kohtuuttomia ja taksimatka tulisi julmetun hintaiseksi. Jokunen vaihtoehto:

Nettikahvilat tarjoavat paikan surffata aamun asti. Joissain on mukavia nojatuoleja tai jopa suihku, ja koko yön paketti saattaa irrota n. ¥1500:lla.
Karaokeboksin voi vuokrata aamuviiteen asti n. ¥2000:lla. Järkevintä isommalla ryhmällä.
Ulkona voi nukkua aika huoleti, asemien reunustat ja puistot ovatkin ainakin kesäisin täynnä koisaajia. Kovin mukavaksi tätä ei voi sanoa, mutta halvaksi se ainakin tulee, eikä poliisi tule herättelemään.

Opiskele[muokkaa]

Monet vaihto-oppilasohjelmat tarjoavat nuorille opiskelijoille pääsyn Japaniin, niin toisen asteen oppilaitoksiin kuin myös yliopistoihin. Useat japanilaiset yliopistot tarjoavat kursseja myös englanniksi. Jotkut ulkomaalaiset yliopistot järjestävät omia ohjelmiaan, suurimpana Templen yliopisto Tokiossa.

Opiskelijaviisumia haettaessa opiskelijalta vaaditaan miljoona jeniä tai vastaava summa erilaisten avustusten muodossa todisteena siitä että opiskelija selviää Japanissa rahallisesti. Opiskelijaviisumin hankittuaan, maahanmuuttoviranomaisilta voi anoa lupaa työskennellä laillisesti 20 tuntia viikossa.

Halvin tapa opiskella Japanissa pidempiä aikoja on opiskella paikallisessa koulussa tai yliopistossa ja elää Monbushon (Opetusministeriö) antaman avustuksen turvin. Japan Foundationin [12] apurahat ovat myös suosittuja ja melko helposti saatavilla.

Työskentele[muokkaa]

Pysy turvassa[muokkaa]

Japani on erittäin turvallinen maa, ihan mihin tahansa maahan verrattuna. Japanissa poliisi on lainvalvonnan lisäksi yleinen auttaja, jonka puoleen voit kääntyä melkein missä ongelmassa tahansa. Jos siis vaikka eksyt tai et löydä etsimääsi paikkaa, käänny poliisin puoleen.

Rikollisuus[muokkaa]

Rikollisuus Japanissa rajoittuu lähinnä hyvin satunnaiseen näpistelyyn ja, lähinnä täysissä junissa, naisten ahdisteluun (tosin länsimaiset naiset harvoin joutuvat tämänkään kohteeksi). Väkivaltainen rikollisuus on Japanissa erittäin harvinaista. Elokuvista tutut yakuza-mafiosot selvittelevät välejä keskenään, eivät turistien kanssa.

Sisäänheittäjiä Japanin yöelämäkortteleissa, erityisesti Roppongi, Kabukicho ja Ginza Tokiossa, kannattaa varoa, sillä joissain hämärissä paikoissa lasku voi äkkiä hipoa kymmeniä tuhansia jenejä. Pysy paikoissa joissa on muitakin asiakkaita ja päätä itse mihin menet. Roppongin bilealueilla kannattaa varoa myös länsimaalaisia matkustajia, jotka aiheuttavat ongelmia ja harmia muun muassa näpistelyjen muodossa.

Japanin huumelainsäädäntö on erittäin tiukka, kannabiksenkin hallussapidosta voi ropsahtaa vuosien kakku.

Maanjäristykset[muokkaa]

Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja surullisen usein isoja. Viimeisin merkittävä järistys, Sendaissa 2011, tappoi yli 15 000. Jokunen ohje:

Jos olet sisällä järistyksen alkaessa, pysy sisällä. Sammuta kaasuliedet, kynttilät ja varo putoavia esineitä. Oviaukko tai pöydän alusta on turvallisin paikka olla.
Jos olet ulkona, varo putoavia johtoja, lasi-ikkunoita, automaatteja, ja vanhoista taloista tippuvia kattotiiliä.
Jos olet merenrannalla, tarkista TV:stä (NHK 1) onko tsunami-hyökyaaltojen uhkaa. Jos iso järistys iskee, siirry välittömästi pois rannalta korkeammalle.

Jos joudut järistyksen jälkeen lähtemään talosta, ota passi, matkaliput, rahaa ja luottokortit mukaan, sillä et välttämättä pääse takaisin. Kokoontumispaikka on yleensä lähin puisto. Kännykät eivät todennäkoisesti toimi ison järistyksen jälkeen, joten tapaa matkaseuralaisesti siellä.

Muita uhkia[muokkaa]

Tulivuoret, myrskyt ja taifuunit ovat uhka lähinnä jos olet menossa vuorille kiipeilemään tai merelle. Tulivuorilla liikkuessa pysyttele merkityillä reiteillä, sillä muualla maa voi pettää tai syöstä myrkyllisiä kaasuja.

Hokkaidolla esiintyy karhuja ja Okinawan saaristossa habu-käärmeitä. Molemmat karttavat ihmisiä.

Pysy terveenä[muokkaa]

Japanilaiset ovat fanaattisia terveyden ja puhtauden suhteen. Vesijohtovesi on aina juomakelpoista ja ruoka hygieenistä. Nimestään huolimatta japanilaista aivokuumettakaan ei ole tavattu Japanissa vuosikymmeniin.

Japanilaisissa julkisissa vessoissa - joita löytyy mistä tahansa ja jotka ovat maksuttomia - on harvemmin vessapaperia, joten ota omat mukaan, tai osta paketti parillakymmenellä jenillä automaatista. Asemien lähettyvillä jaetaan usein ilmaisia nenäliinapaketteja mainoksina. Julkisissa vessoissa ei yleensä ole tarjolla myöskään käsipapereita, joissakin vessoissa voi olla ilmapuhallin käsien kuivaamista varten. Japanilaiset kuljettavatkin mukanaan pikkuruisia käsipyyhkeitä, jollainen kannattaa hankkia heti Japaniin päästyään. Pikkuruisia käsipyyhkeitä saa edullisesti esimerkiksi 100 jenin kaupoista.

Julkisissa vessoissa voi myös siistyityä, kuten pestä kasvot, pestä hampaat tai ehostaa meikkiä. Joissakin vessoissa on erillinen tila myös vaatteiden vaihtamista varten. Se, miten siistiltä ja puhtaalta on kohteliasta näyttää riippuu missä päin Japania olet. Esimerkiksi Osakan ja Kioton alueilla on kohteliasta olla huoliteltuna päästä varpaisiin, kun taas Tokiossa voi kuljeskella rennomassa asusteessa. Eron huomaa jo vieraillessa molemmissa kaupungeissa ja katsoessa paikallisia!

Kylpeminen[muokkaa]

Kylpeminen Japanissa on oma taiteen lajinsa, eikä matkaajan kannata jättää sitä väliin. Usein kuuman, hikisen päivän päätteeksi mikään ei tunnu paremmalta kuin väsyneiden jalkojen lepyyttäminen kuumassa kylvyssä - oli kyseessä sitten maisemallinen kuuma lähde (onsen, kartalla merkittynä symbolilla ♨), tavallinen kunnallinen kylpylä (sentō) tai vain majatalon kuuma kylpyamme (furo).

Sentō[muokkaa]

Sentō (銭湯) on perinteinen japanilainen yksinkertainen kylpylä, jotka on alunperin tarkoitettu asukkaille, joiden asunnoissa ei ole kylpymahdollisuutta. Suuremmissa kaupungeissa kylpylöitä löytyy useita, eikä lähimpään usein ole pitkä kävelymatka. Sentō-kylpylät ovat usein melko arkisia paikkoja, joissa ei juuri turisteja näe. Ne tarjoavatkin mielenkiintoisen tilaisuuden tutustua japanilaiseen arkielämään.

Onsen[muokkaa]

Onsen (温泉) tarkoittaa kuumaa lähdettä ja yleensä kyseessä onkin lähteen päälle perustettu kylpylä, johon kuuma vesi virtaa maan sisältä. Kuumia lähteitä vulkaanisesti hyvin aktiivisessa maassa on runsaasti ja usein Onsenin yhteydessä on majatalo tai terveyskylpylä.

Mielenpainuvan onsen-kokemuksen tarjoaa rotenburo (露天風呂), eli taivasalla oleva kuuma kylpyallas. Usein näkymät ovat huimat. Kylvyn hinta vaihtelee yleensä 500 ja 1000 jenin väliltä. Jotkut altaat on myös varattavissa yksityiskäyttöön.

Etiketti[muokkaa]

Sekä sentōssa että onsenissa käyttäydytään kutakuinkin samalla tavalla. Vaikka periaatteessa kylpemiseen on olemassa oma etikettinsä, ei ulkomaalaisen kylpijän odoteta sitä pilkuntarkasti noudattavaa. Mutta vaikka et mitään muuta muistaisikaan, niin yksi sääntö on syytä pitää mielessä: Mitä tahansa teetkin, niin pese itsesi huolellisesti ennen kylpyyn menoa. Kylpyaltaat ovat yhteisessä käytössä, joten vesi pysyy puhtaana, jos kaikki pesevät itsensä hyvin.

Yleensä miehillä (symboli 男) ja naisilla (symboli 女) on omat puolensa. Kylpy maksetaan yleensä aulassa, josta sitten mennään verhon läpi pukuhuoneeseen, miehet ja naiset omille puolilleen. Pukuhuoneessa ota tyhjä kori, laita tavarasi ja vaatteesi koriin kylvyn ajaksi. Mikäli pukuhuoneessa on lukolliset kaapit, laita kori kaappiin ja ota avain mukaasi, kun jatkat kylpyhuoneeseen.

Kylvyssä tulisi olla oma pyyhe mukana tai vaihtoehtoisesti voit vuokrata pyyhkeen kassalta. Pyyhkeet ovat pieniä, kokoluokaltaan samanlaisia suomalaisen käsipyyhkeen kanssa. Pyyhettä on pääasiassa tarkoitus käyttää pesemiseen, eli se kastellaan ja välillä puristetaan kuivaksi. Joskus pyyhkeellä peitetään arimpia paikkoja kylvyssä ollessa, mutta pääasiassa kylvyssä ollaan alasti. Lopuksi pyyhkeeseen voi vielä yrittää kuivata itsensä.

Kylpyhuoneessa ota pieni palli ja vati, istu alas ja pese itsesi huolellisesti saippualla ja huuhtele lopuksi kaikki saippua pois. Shampoota ja saippuaa on käytettävissä yleensä vapaasti. Kun olet peseytynyt mene veteen. Vesi voi tuntua aluksi todella kuumalta. Hyvänä nyrkkisääntönä mene veteen ja laske viiteen. Jos se tuntuu edelleen sietämättömän kuumalta, nouse pois ja kokeile toista allasta. Yleisesti pidetään huonona tapana antaa pyyhkeen koskea veteen, joten monet taittelevat sen altaan viereen tai päähänsä. Kun olet kylpenyt tarpeeksi, pese itsesi vielä lopuksi.

Lähes poikkeuksetta löytyy aulasta juoma-automaatti, josta voit ostaa virvoitusjuomaa tai olutta, jota on mukava siemailla ja hieman viilennellä ennen poislähtöä.

Kunnioita[muokkaa]

Japanilaiset kunnioittavat hyviä tapoja ja ne ovat hyvin tärkeä osa japanilaista yhteiskuntaa, joten Japanissa vieraillessaan kannattaa hieman miettiä omiakin käytöstapojaan. Yleensä ulkomaalaisten toilailut kyllä ymmärretään, mutta seuraavista säännöistä ei jousteta:

Japanilaisessa talossa ei tatamille koskaan saa astua kengillä, vain sukkasilteen tai paljain jaloin.
Jos vierailet japanilaisessa kodissa, kuuluu sinun ottaa kengät pois aina, kun astut ovelta sisään. Tämä pätee myös ryokaneissa ja joissain muissakin majapaikoissa; jos sisäänkäynnin vieressä on kenkähylly, käytä sitä.
Japanissa peseydytään hyvin perusteellisesti ennen kylpyyn menoa. Eli ensin saippuoidaan keho ja pestään tukka, sitten huuhdotaan kaikki vaahto pois, ja vasta sitten ammeeseen.

Muutama etikettivinkki lisää:

Pieni kumarrus on kohtelias tervehdys. Kumartamisen etiketti on mutkikas, mutta ulkomaisen ei oleteta sitä tuntevan.
Japanissa ei voi koskaan pyytää liikaa anteeksi (sumimasen/suimasen) tai sanoa liian monta kertaa kiitos (arigatoo).
Julkisessa liikenteessä, erityisesti ruuhka-aikoina, tulisi pyrkiä antamaan istumapaikat vanhemmille ihmisille.
Tatuoinnit yhdistetään Japanissa yakuza-gangstereihin, ja erittäin monet kylpylät kieltävät tatuoidut vieraat. Sääntöä sovelletaan kuitenkin yleensä terveellä järjellä ulkomaalaisiin.
Älä syö tai juo kävellessäsi.
Älä tupakoi kävellessäsi.
Älä puhu puhelimeen julkisissa liikennevälineissä.
Pidä puhelimesi äänettömällä julkisissa liikennevälineissä.

Ota yhteyttä[muokkaa]

Japanissa ei ole GSM-verkkoa, joten vanhemmat suomalaiset puhelimet eivät toimi. Softbank ja NTT DoCoMo -operaattoreilla on kuitenkin kattava WCDMA-verkko, joten 3G-puhelimet toimivat normaalisti, datansiirtoa lukuunottamatta.

CDMA- ja WCDMA-puhelimia on myös vuokrattavissa esimerkiksi lentoasemilla.

Perinteisiä kirkkaan vihreitä kolikkopuhelimia löytyy Japanista hyvin, eteenkin asemilta ja asematunneleista.

Tämä on käyttökelpoinen artikkeli. Sitä voisi käyttää, mutta se ei vedä vertoja matkaoppaalle. Sukella sisään ja auta tekemään siitä suositeltu!