Saksan matkasanakirja/Verbit

Kohteesta Wikimatkat
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksan kielessä verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa viidessä aikamuodossa: preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri. Preesens ilmaisee luonnollisesti parhaillaan tapahtuvaa toimintaa. Preesensiä käytetään myös muun muassa historian kertomuksissa niin sanottuna historiallisena preesensinä eli tapahtuma on menneessä ajassa, mutta tapahtumaa kuvatessa käytetään preesensiä. Preesensiä voi myös käyttää futuurina, jos lauseessa on tulevaisuuteen viittaava ajan määre. Futuuri voidaan myös muodostaa werden-apuverbillä (ich werde es machen 'tulen tekemään/aion tehdä sen'). Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä, esimerkiksi kertomuksissa ja selonteoissa, jolloin tapahtumat käsitetään loppuunsuoritetuiksi, eikä niillä ole yhtymäkohtaa nykyhetkeen. Kielitieteellisesti imperfekti vastaa todellisuudessa preteritiä. Puhutussa kielessä käytetään menneestä ajasta puhuttaessa useimmiten perfektiä. Se ilmaisee samalla, että jokin asia on tehty loppuun. Pluskvamperfekti kääntyy suomeksi pluskvamperfektinä (ich hatte es gemacht 'olin tehnyt sen').

Eriäviksi yhdysverbeiksi kutsutaan verbejä, jotka koostuvat etuliitteestä (kuten ein, an tai zurück) ja varsinaisesta verbistä. Jos eriävä yhdysverbi on päälauseen predikaattina, sen verbiosa taipuu normaalisti, mutta etuliite sijaitsee lauseen lopussa (esim. Ich nehme das Buch mit 'Otan kirjan mukaan'). Jos taas yhdysverbi ei ole predikaattina, sijaitsee koko yhdysverbi yhteenkirjoitettuna lauseen lopussa infinitiivissä (esim. Kannst du später anrufen? 'Voitko soittaa myöhemmin?'), kuten myös sivulauseessa (Er ist sicher, dass Maria jetzt ankommt. 'Hän on varma, että Maria saapuu nyt').

Saksan kielessä on myös joukko refleksiiviverbejä, joiden toiminta kohdistuu tekijään itseensä, kuten verbi sich waschen (’peseytyä’). Niihin liittyy refleksiivipronomini sich, joka taipuu persoonamuodoissa yleensä akkusatiivissa (esim. Ich muss mich beeilen 'Minun pitää kiirehtiä), mutta joissain harvoissa tapauksissa datiivissa (esim. Was stellst du dir vor? 'Mitä kuvittelet?). Epäsäännöllisesti taipuvia verbejä, joista useimpia kutsutaan myös vahvoiksi verbeiksi, on paljon. Epäsäännöllisistä verbeistä ilmoitetaan yleensä vain verbin teema, johon sisältyvät perusmuoto, preesens y. 3. p., imperfekti y. 3. p. ja partisiipin perfekti. Jokainen muoto on opeteltava ulkoa.

Luettelo joistakin epäsäännöllisistä verbeistä:

  • an/fangen, fängt an, fing an, hat angefangen (alkaa)
  • an/rufen, ruft an, rief an, hat angerufen (soittaa puhelimella)
  • beginnen, beginnt, begann, hat begonnen (alkaa)
  • bleiben, bleibt, blieb, ist geblieben (jäädä, pysyä, viipyä; huom. poikkeuksellinen apuverbi sein)

Sijamuodot[muokkaa]

Sijamuodot ovat nominatiivi (perusmuoto), akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Substantiivit, adjektiivit, ja jotkut pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Useimmilla substantiiveilla yksikön nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi ovat kuitenkin yhtäläisiä (poikkeuksena ns. heikot maskuliinit), ja eroa näiden muotojen välillä on vain artikkelissa sekä sanaan mahdollisesti liittyvissä adjektiiveissa. Genetiivissä maskuliini- ja neutrisukuisilla sanoilla on pääte -(e)s (dat. dem Haus; gen. des Hauses); feminiinisukuisilla sanoilla yksikön genetiivikin on yhtäläinen datiivin kanssa (nom./akk. die Frau 'nainen', dat./gen. der Frau). Monikon datiivi eroaa muista monikon sijamuodoista n-päätteellään (nom./akk. die Häuser, gen. der Häuser, dat. den Häusern), mutta jos monikon perusmuodossa on jo n-pääte tai s-pääte, monikon kaikki muodot ovat samanlaisia ja vain artikkelin tai adjektiivin taivutus erottaa muodot. Vakiintuneissa sanonnoissa maskuliinin ja neutrin yksikön datiivimuodon lopussa voi lisäksi esiintyä vanhahtava e-pääte: zu Hause 'kotona', auf dem Lande 'maa(seudu)lla'. Genetiivi korvataan puhekielessä usein von-prepositiota käyttämällä.

Aikamuodot[muokkaa]

Preesens[muokkaa]

Preesens ilmaisee, mitä joku tekee tai mitä tapahtuu parhaillaan.

Säännölliset eli heikot verbit taipuvat hyvin yksinkertaisesti. Verbin vartaloon lisätään persoonapääte. Niitä ovat järjestyksessä -e, -st, -t, -en, -t, -en, -en. Jos verbin vartalo päättyy -t:hen, -d:hen tai konsonantiyhtymään (esim. -chn), käytetään pidempiä persoonapäätteitä. Tämä koskee vain yksikön 2. ja 3. sekä monikon 2. persoonaa. Persoonapäätteen eteen lisätään e-kirjain. Muutamille -el- ja -er- -loppuisilla tulee monikon 1. ja 3. persoonissa pääte -n.

spielen – pelata, leikkiä, soittaa
persoona preesens pääte
ich spiele -e
du spielst -st
er/sie/es spielt -t
wir spielen -en
ihr spielt -t
sie spielen -en
Sie spielen -en
warten – odottaa
persoona preesens pääte
ich warte -e
du wartest -est
er/sie/es wartet -et
wir warten -en
ihr wartet -et
sie warten -en
Sie warten -en
wandern – vaeltaa
persoona preesens pääte
ich wandere -e
du wanderst -st
er/sie/es wandert -t
wir wandern -n
ihr wandert -t
sie wandern -n
Sie wandern -n


Epäsäännöllisillä eli vahvoilla verbeillä on poikkeava taivutus yksikön 2. ja 3. persoonassa. Näillä persoonilla infinitiivin vokaali muuttuu seuraavasti:

  • e > i – geben, er gibt
  • e > ie – sehen, er sieht
  • a > ä – fahren, er fährt
  • au > äu – laufen, er läuft
  • o > ö – stoßen, er stößt

Imperfekti[muokkaa]

Säännölliset verbit[muokkaa]

Säännölliset eli heikot verbit muodostetaan saksassa liittämällä verbin vartaloon tunnus -t tai -et sekä persoonapääte. Et -päätettä käytetään vain silloin jos verbin vartalo päättyy -t:hen tai -d:hen tai vaikeastilausuttaviin konsonanttiyhtymiin, kuten -ffn tai -tr. Imperfektin persoonapäätteet ovat järjestyksessään -e, -est, -e, -en, -et, -en, -en. Huomaa, että yksikön 1. ja 3. persoonassa päätteet ovat samanlaiset.

Machen – tehdä
persoona imperfekti pääte tunnus
ich machte -e -te
du machtest -est
er/sie/es machte -e
wir machten -en
ihr machtet -et
sie machten -en
Sie machten -en
Warten – odottaa
persoona imperfekti pääte tunnus
ich wartete -e -ete
du wartetest -est
er/sie/es wartete -e
wir warteten -en
ihr wartetet -et
sie warteten -en
Sie warteten -en
Öffnen – aukaista
persoona imperfekti pääte tunnus
ich öffnete -e -ete
du öffnetest -est
er/sie/es öffnete -e
wir öffneten -en
ihr öffnetet -et
sie öffneten -en
Sie öffneten -en

Epäsäännölliset verbit[muokkaa]

Epäsäännöllisten verbien imperfekti muodostetaan useimmiten ilman tunnusta, mutta verbin vartalo muuttuu. Persoonapääte lisätään muuttuneeseen vartaloon. Kaikilla imperfekti muodoilla yksikön 1. ja 3. persoonat ovat päätteettömiä ja samanlaisia.

Kommen – tulla
persoona imperfekti pääte
ich kam -
du kamst -st
er/sie/es kam -
wir kamen -en
ihr kamt -t
sie kamen -en
Sie kamen -en
Finden – löytää
persoona imperfekti pääte
ich fand -
du fandest -est
er/sie/es fand -
wir fanden -en
ihr fandet -et
sie fanden -en
Sie fanden -en

On myös mahdollista, että verbin vartalo muuttuu, mutta ne saavat silti säännöllisten verbien imperfekti tunnukset ja päätteet.

Nennen – nimittää jks.
persoona imperfekti pääte tunnus
ich nannte -e -t
du nanntest -est
er/sie/es nannte -e
wir nannten -en
ihr nanntet -et
sie nannten -en
Sie nannten -en

Myös haben ja sein verbit taipuvat epäsäännöllisesti.

haben sein
ich hatte

du hattest
er hatte
wir hatten
ihr hattet
sie hatten
Sie hatten

ich war

du warst
er war
wir waren
ihr wart
sie waren
Sie waren

Huomaa modaaliverbien imperfektimuodot.

Müssen – täytyä, olla pakko
persoona imperfekti pääte tunnus
ich musste -e -t
du musstest -est
er/sie/es musste -e
wir mussten -en
ihr musstet -et
sie mussten -en
Sie mussten -en

Huomaa myös werden-verbin imperfektin vartalomuutos (wurd-)

Werden – muuttua jks.
persoona imperfekti pääte
ich wurde -e
du wurdest -est
er/sie/es wurde -e
wir wurden -en
ihr wurdet -et
sie wurden -en
Sie wurden -en


Vertaa myös muiden modaaliverbien imperfekti muotoja. Huomaa joissakin verbeissä vokaalimuunnos.

Imperfektimuoto muodostetaan verbin perusmuodosta poistamalla verbistä (esim. machen) ns. loppuosa eli -en ja lisäämällä -te-pääte verbin loppuun: machen -> machte. Pääosa pysyy samana.

  • dürfen > er durfte
  • können > er konnte
  • mögen > er mochte
  • sollen > er sollte
  • wollen > er wollte

Perfekti[muokkaa]

Saksan perfekti suomennetaan useimmiten suomen imperfektinä. Perfektiin kuuluu kaksi osaa: apuverbi ja pääverbi (=partisiipin perfekti), joka on lauseen lopussa. Apuverbi taipuu aina subjektin mukaan, mutta partisiipin perfekti ei taivu. Saksassa perfektin apuverbi on useimmiten haben. Sein -apuverbiä käytetään,

  1. kun pääverbi ilmaisee liikkumista paikasta toiseen, esim. Meine Mutter ist nach Finnland gefahren – Äitini matkusti Suomeen.
  2. kun pääverbi ilmaisee olotilanmuutosta, esim. Ich bin Um 7 Uhr aufgewacht – Heräsin kello seitsemän.
  3. seuraavien verbien perfektissä: sein (olla), werden (tulla joksikin), bleiben (jäädä, pysyä), gelingen (onnistua, sujua hyvin), passieren ja geschehen (tapahtua)

Säännöllisten verbien partisiipin perfekti muodostetaan vastaavasti: ge + [verbin vartalo] + t tai -et. Et -päätettä käytetään silloin kun verbin vartalo päättyy -t:hen, -d:hen tai konsonanttiyhtymään + -n/-m (esin. chn).

Epäsäännöllisien verbien partisiipin perfekti on opeteltava ulkoa. Ne ovat kuitenkin usein ge-alkuisia ja en-loppuisia.

Ge-etuliite puuttuu verbeiltä,

  • jotka päättyvät -ieren-päätteeseen, esim. passieren > er ist passiert.
  • jotka alkavat painottomalla etuliitteellä be-, emp-, ent-, er-, ge-, miss-, ver-, zer-, esim. erzählen > er hat erzählt.

Ge-etuliite tulee eriävien yhdysverbien yhdysosaien väliin, esim. mit/nehmen > mitgenommen.

Pluskvamperfekti[muokkaa]

Saksassa pluskvamperfekti muodostetaan rakenteella hatte/war + partisiipinperfekti. Apuverbien haben ja sein imperfektimuotojen muut muodot löydät otsikosta imperfekti > epäsäännölliset verbit.

  • haben: Hatte er der Gitarre gehabt?
  • sein: War ich in Seenot gewesen?

Futuuri[muokkaa]

Saksan futuuri muodostetaan werden -verbistä ja verbin perusmuodosta. Esim.

  • Ich werde nach Finnland fahren – Matkustan Suomeen (futuuri).
werden – tulla jks.
persoona preesens
ich werde
du wirst
er/sie/es wird
wir werden
ihr werdet
sie werden
Sie werden

Tapaluokat[muokkaa]

Tapaluokkia eli moduksia on kolme: indikatiivi, konjunktiivi ja imperatiivi eli käskymuoto. Indikatiivi esittää asian varmana väitteenä. Konjunktiivin preteritiä käytetään konditionaalina sekä päälauseessa että konjunktiolla wenn 'jos' alkavassa sivulauseessa (ich wäre 'olisin'; ich wäre gewesen 'olisin ollut'). Näin konjunktiivia käyttävät modaaliset lähinnä apuverbit sollen, wollen, dürfen, müssen, können ja verbit haben ja sein. Muilla verbeillä konditionaalivirkkeen päälause muodostuu werden-verbin konjunktiivin preteritillä (würde) ja pääverbin perusmuodolla (ich würde es machen 'tekisin sen'), sivulauseessa sen sijaan voi käyttää pelkkää pääverbin konjunktiivin imperfektiä, mutta rakenne würde + infinitiivi on myös mahdollinen (wenn ich es machte; wenn ich es machen würde 'jos tekisin sen'). Menneen ajan konditionaalivirke muodostuu aina konjunktiivin pluskvamperfektillä (ich hätte es gemacht, wenn ich Zeit gehabt hätte 'olisin tehnyt sen, jos minulla olisi ollut aikaa').

Konjunktiivin preesensiä ja perfektiä käytetään lähinnä vain kirjakielisessä epäsuorassa esityksessä, ja sillä ei oteta kantaa asian todenperäisyyteen (Der Premierminister sagt, es gehe der Ökonomie gut 'pääministerin mukaan taloudella menee hyvin').

Modaaliapuverbit[muokkaa]

Modaaliapuverbien pääverbi menee infinitiiviin ja lauseen loppuun.

Modaaliapuverbit:

  • dürfen, darf, durfte, hat gedurft, hatte gedurft (saada, olla lupa)
  • können, kann, konnte, hat gekonnt, hatte gekonnt (osata, voida)
  • mögen, mag, mochte, hat gemocht, hatte gemocht (pitää jstkn.)
  • müssen, muss, musste, hat gemusst, hatte gemusst (pitää, täytyä)
  • sollen, soll, sollte, hat gesollt, hatte gesollt (tulla, olla velvollisuus)
  • wollen, will, wollte, hat gewollt, hatte gewollt (haluta, tahtoa, aikoa)

Konditionaali[muokkaa]

Suomen konditionaalia ilmaistaa useimmiten saksassa apuverbillä würde ja pääverbin infinitiivillä. Esim.

  • Ich würde kommen – tulisin
werden
persoona imperfekti
ich würde
du würdest
er/sie/es würde
wir würden
ihr würdet
sie würden
Sie würden

Kohteliasuuksissa voidaan myös käyttää konditionaalia. Esim.

  • Würden Sie bitte hier kommen? – Tulisitteko tänne?

Konjunktiivin imperfekti[muokkaa]

Kaikkien verbien kanssa voidaan käyttää würde + infinitiivi -rakennetta, mutta joistakin verbeistä käytetään konjunktiivin imperfektimuotoja, koska ne ovat yksinkertaisempia. Nuo muodostetaan yleensä tavallisesta imperfektimuodosta. Vahvoille verbeille lisätään perään tunnus -e. Joillakin verbeillä tapahtuu vokaalimuunnos eli Umlaut. Konjunktiivin imperfektiä käytetään lähinnä seuraavien verbien kanssa:

  • Modaaliverbit
Infinitiivi Imperfekti Konjunktiivin imperfekti
dürfen er durfte er dürfte
können er konnte er könnte
mögen er mochte er möchte
müssen er musste er müsste
sollen er sollte er sollte
wollen er wollte er wollte
  • Haben, sein ja werden
Infinitiivi Imperfekti Konjunktiivin imperfekti
sein er war er wäre
haben er hatte er hätte
werden er wurde er würde

Huomioi sein -verbin taivutus konjunktiivin imperfektissä.

Sein – olla
persoona konjunktiivin imperfekti
ich wäre
du wärest
er/sie/es wäre
wir wären
ihr wäret
sie wären
Sie wären

Konjunktiivin imperfektiä saatetaan käyttää sivulauseissa konditionaalin sijasta, varsinkin vahvoilla verbeillä. Heikolla verbillä yleensä käytännössä samanlainen kuin indikatiivin imperfekti. Vahvalla verbillä yleensä imperfektimuoto, jonka perään on lisätty -e ja jossa on joskus myös umlaut. Alla esimerkkeinä heikon ja vahvan verbin konjunktiivin imperfekti.

irren – erehtyä
persoona konjunktiivin imperfekti
ich irrte
du irrtest
er/sie/es irrte
wir irrten
ihr irrtet
sie irrten
Sie irrte
lügen – valehdella
persoona konjunktiivin imperfekti
ich löge
du lögest
er/sie/es löge
wir lögen
ihr löget
sie lögen
Sie lögen

Konjunktiivin pluskvamperfekti[muokkaa]

Konjunktiivin pluskvamperfekti muodostetaan haben tai sein apuverbin konjunktiivin imperfektistä (hätte/wäre) ja pääverbin partisiipinperfektistä. Tämä muoto korvaa niin sanotun 2. konditionaalin, joka olisi paljon vaikeampi. Tämä muoto suomentuu konditionaalin perfektinä.

  • Ich hätte der nur konfisziert! (Suomeksi: Olisin vain takavarikoinut sen!)

Esimerkki konjunktiivin pluskvamperfektistä, jossa on apuverbi haben:

töten – tappaa
persoona preesens apuverbi
ich hätte getötet hätte
du hättest getötet hättest
er/sie/es hätte getötet hätte
wir hätten getötet hätten
ihr hättet getötet hättet
sie hätten getötet hätten
Sie hätten getötet hätten

Esimerkki konjunktiivin pluskvamperfektistä, jossa on apuverbi sein:

sterben – kuolla
persoona preesens apuverbi
ich wäre gestorben wäre
du wärest gestorben wärest
er/sie/es wäre gestorben wäre
wir wären gestorben wären
ihr wäret gestorben wäret
sie wären gestorben wären
Sie wären gestorben wären

Konjunktiivin preesens[muokkaa]

Konjunktiivin preesensiä käytetään ainoastaan huolitellussa (kirjoitetussa)yleiskielessä lähinnä epäsuorassa esityksessä. Sen tunnus on aina -e. Poikkeuksellinen on verbi sein.

wandern – vaeltaa
persoona konjunktiivin preesens
ich wandere
du wanderest
er/sie/es wandere
wir wanderen
ihr wanderet
sie wanderen
Sie wanderen
Sein – olla
persoona konjunktiivin preesens
ich sei
du seiest
er/sie/es sei
wir seien
ihr seiet
sie seien
Sie seien

Konjunktiivin perfekti[muokkaa]

Konjunktiivin perfekti muodostetaan rakenteella habe/sei(e) + partisiipinperfekti. Kuten konjunktiivin preesensiä, tätäkin muotoa käytetään lähinnä suorassa kerronnassa.

Esimerkki konjunktiivin perfektistä, jossa on apuverbi haben:

töten – tappaa
persoona preesens apuverbi
ich habe getötet habe
du habest getötet habest
er/sie/es habe getötet habe
wir haben getötet haben
ihr habet getötet habet
sie haben getötet haben
Sie haben getötet haben

Esimerkki konjunktiivin perfektistä, jossa on apuverbi sein:

sterben – kuolla
persoona preesens apuverbi
ich sei gestorben sei
du seiest gestorben seiest
er/sie/es sei gestorben sei
wir seien gestorben seien
ihr seiet gestorben seiet
sie seien gestorben seien
Sie seien gestorben seien


Joitakin taivutettuja verbejä[muokkaa]

Alla säännöllisen verbin taivutus, sitten epäsäännöllisiä:

Staubsaug|en (imuroida)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich staubsaug|e staubsaug|te ge|staubsaug|t
du staubsaug|st staubsaug|te|st
er/sie/es staubsaug|t staubsaug|te
wir staubsaug|en staubsaug|te|n
ihr staubsaug|t staubsaug|te|t
sie staubsaug|en staubsaug|te|n
Sein (olla; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich bin war| gewesen
du bist war|st
er/sie/es ist war|
wir sind war|en
ihr seid war|t
sie sind war|en
Hab|en (olla jollakulla; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich habe hatte| gehabt
du hast hatte|st
er/sie/es hat hatte|
wir haben hatte|n
ihr habt hatte|t
sie haben hatte|n

Vokaalimuutokset (vain y. 2. ja 3. p.):

e --> ie

Les|en (lukea; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich les|e las| ge|les|en
du lies|t las|t
er/sie/es lie|st las|
wir les|en las|en
ihr les|t las|t
sie les|en las|en

e --> i

Nehm|en (ottaa; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich nehm|e nahm ge|nomm|en
du nimm|st nahm|st
er/sie/es nimm|t nahm|
wir nehm|en nahm|en
ihr nehm|t nahm|t
sie nehm|en nahm|en

a --> ä

Fahr|en (ajaa, matkustaa; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich fahr|e fuhr ge|fahr|en
du fähr|st fuhr|st
er/sie/es fähr|t fuhr|
wir fahr|en fuhr|en
ihr fahr|t fuhr|t
sie fahr|en fuhr|en

Eriävät yhdysverbit:

Eriävissä yhdysverbeissä on kaksi osaa, jotka sanakirjoissa erotetaan kauttaviivalla. Normaalissa päälauseessa eriävä osa menee lauseen loppuun, perfektissä osien väliin ja kaikki kirjoitetaan yhteen.

ein/lad|en (kutsua; epäs.)
Preesens Imperfekti Partisiipin perfekti
ich lad|e ein lud ein ein|ge|lad|en
du läd|st ein lud|est ein
er/sie/es läd|t ein lud| ein
wir lad|en ein lud|en ein
ihr lad|et ein lud|et ein
sie lad|en ein lud|en ein