Substantiivit

Saksankielisiä kylttejä Namibiassa.

Saksan kielessä kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Yksikkö

Substantiiveilla on kolme sukua:

• maskuliini (der-sukuiset)
• feminiini (die-sukuiset)
• neutri (das-sukuiset).

Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, nominatiivin artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das, maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti. Monikolla ei ole epämääräistä artikkelia. Epämääräistä artikkelia käytetään silloin kun esine tai asia on tuntematon, tai mainitaan ensimmäistä kertaa:

• Es ist ein Hund (mask.). Se on koira.
• Ich finde eine Katze (femin.). Löydän kissan.
• Da ist ein Mädchen (neutri). Tuolla on tyttö.

Määräistä artikkelia (der, die, das) käytetään esineistä tai asioista silloin kun ne ovat tuttuja tai jo aiemmin mainittuja:

• Der Hund ist allein. Koira on yksin.
• Die Katze ist schwarz. Kissa on musta.
• Das Mädchen ist sehr schön. Tyttö on erittäin kaunis.

Artikkelia ei käytetä yleensä silloin...

1. kun puhutaan henkilön ammatista tai kansalaisuudesta – Herr Virtanen ist Lehrer. Er ist Finne. (Herra Virtanen on opettaja. Hän on suomalainen"
2. kun puhutaan ainesanoista – Ich trinke oft Wasser.
3. kun puhutaan käsitesanoista – Freundschaft ist Magie.
4. jos substantiivin edellä on genetiivi tai jokin pronomini – Mikkos Bruder heißt Janne. Sein Opa wohnt in Zürich.

Monikko

Monikolla ei ole koskaan epämääräistä artikkelia. Määräinen artikkeli – suvusta riippumatta – on die. Monikossa olevat sanat saavat päätteen, joka vaihtelee sanakohtaisesti.

• Es gibt Kinder hier. Täällä on lapsia.
• Die Kinder sind böse. Lapset ovat ilkeitä.

Substantiivien monikko saadaan lisäämällä sanakohtainen pääte yksilöllisen sanan perään. Päätteet on opeteltava ulkoa. Jos monikon päätteessä on +, se tarkoittaa vokaalimukausta monikossa (Umlaut) eli:

• a > ä – die Hand, -e+ > die Hand, die Hände
• u > ü – der Stuhl, -e+ > der Stuhl, die Stühle
• o > ö – das Wort, -er+ > das Wort, die Wörter
• au > äu – das Haus, -er+ > das Haus, die Häuser

Yhdyssanoissa Umlaut koskee vain sanan jälkimmäistä osaa:

• der Bahnhof, -e+ > der Bahnhof, die Bahnhöfe.

Substantiivien sijamuodot

Substantiivit taipuvat neljässä sijassa, nominatiivissa, akkusatiivissa, datiivissa ja genetiivissä. Nominatiivi on sanan perusmuoto, akkusatiivi on objektin eli tekemisen kohteen sija. Datiivin perusmerkitys on jollekin, jollekulle, mutta sillä on myös erikoiskäyttöjä mm. prepositioiden kanssa. Genetiivi ilmaisee omistajuutta ja se on saksan kielessä pääsanan jäljessä (esim. Dunkelheit der Nacht, yön pimeys). Genetiivi korvataan usein varsinkin puhekielessä prepositioilmauksella von + datiivi. Sijoihin taipuneina sanat ja erityisesti niiden artikkelit taipuvat.

Epämääräisen artikkelin taipuminen eri sijamuodoissa: Mask. Fem. Neutri Mon. Nominatiivi ein eine ein – Akkusatiivi einen eine ein – Datiivi einem einer einem – + n Genetiivi eines + s einer eines + s –

Määräisen artikkelisanan taipuminen eri sijamuodoissa: Mask. Fem. Neutri Mon. Nominatiivi Der Die Das Die Akkusatiivi Den Die Das Die Datiivi Dem Der Dem Den + n Genetiivi Des + s Der Des + s Der

Esimerkki artikkelisanojen taipumisesta eri sijamuodoissa ja suvuissa:

Sijamuoto		Mask.	Fem.	Neutri	Mon.
Nominatiivi	Epäm.	ein Hund	eine Blume	ein Kind	Kinder
	Määr.	Der Hund	Die Blume	Das Kind	Die Kinder
Akkusatiivi	Epäm.	einen Hund	eine Blume	ein Kind	Kinder
	Määr.	Den Hund	Die Blume	Das Kind	Die Kinder
Datiivi	Epäm.	einem Hund	einer Blume	einem Kind	Kindern
	Määr.	Dem Hund	Der Blume	Dem Kind	Den Kindern
Genetiivi	Epäm.	eines Hundes	einer Blume	eines Kindes	Kinder (ei käytössä ilman adjektiivia)
	Määr.	Des Hundes	Der Blume	Des Kindes	Der Kinder

Substantiivien ryhmittely

Saksassa on joitakin muistisääntöjä, joista voi muistaa sanan suvun. Sanojen suvut on kuitenkin opeteltava ulkoa, sillä on olemassa erilaisia poikkeuksia.

Maskuliinit (der-sukuiset)

• Biologiselta sukupuoleltaan miespuoliset henkilöt ja koiraseläimet: der Mann, der Junge, der Onkel, der Hahn 'kukko'
• Vuorokaudenajat, vuodenajat, kuukaudet ja viikonpäivät: der Morgen, der Frühling, der Januar, der Montag (mutta: die Nacht)
• Useimmat maa- ja kivilajit: der Stein, der Sand, der Granit, der Marmor
• Ilmansuuntien nimet: der Osten, der Süden
• Sateiden ja tuulten nimet: der Monsun, der Schnee, der Regen
• Alkoholijuomien nimet: der Sekt, der Wein (mutta: das Bier)
• Automerkit: der Mercedes, der Saab, der Audi
• Vuorten nimet: der Mount Everest, der Montblanc
• er -loppuiset tekijänimet sekä kansallisuudet: der Lehrer, der Amerikaner

Kirjaimiin -en tai -er päättyvät sanat eivät saa monikossa mitään päätettä, esim. der Wagen auto > die Wagen autot.

Muotoon perustuen:

Pääte	Esimerkki
-er	der Planer, der Arbeiter, der Computer
-ig	der Honig, der Pfennig
-ling	der Liebling, der Zwilling
-s	der Fuchs, der Dachs

Neutrisukuiset (das-sukuiset)

• substantiiveinä käytetyt verbien perusmuodot: das Essen
• chen, -lein -päätteiset substantiivit: das Mädchen, das Kaninchen, das Fräulein
• um, -ment -päätteiset substantiivit: das Museum, das Dokument
• Ge -etuliitteiset substantiivit: das Gebäude

Kirjaimiin -en tai -er päättyvät sanat eivät saa monikossa mitään päätettä, esim. das Mädchen tyttö > die Mädchen tytöt.

Feminiini (die-sukuiset)

• naispuoliset henkilöt ja naaraseläimet: die Schülerin, die Tochter
• useat kasvien ja hedelmien nimitykset: die Rose, die Orange
• useat kaksitavuiset -e -loppuiset ei elollista oliota merkitsevät sanat: die Schule, die Reise
• sanat jotka loppuvat päätteisiin -ei, -heit, -in, -keit, -schaft, ja -ung
• -ek, -ik, -ie, -(t)ion, -tät, -ur, -nz -päätteiset lainasanat
• useimmat moottoripyörämerkit, lentokoneiden ja laivojen nimitykset

Kirjaimiin -er päättyvät feminiinisukuiset sanat saavat monikossa päätteen -n, esim. die Schwester sisko > die Schwestern siskot.

Yhdyssanat

• Yhdyssanan suvun määrää sen viimeinen osa: die Schule + der Hof > der Schulhof

Adjektiivit

Jos positiivissa oleva adjektiivi esiintyy lauseessa yksin eli predikatiivina, se ei koskaan taivu, ei myöskään monikossa (superlatiivi kuitenkin taipuu myös predikatiivissa). Välittömästi substantiivin edessä oleva adjektiivi eli attribuutti sen sijaan taipuu aina. Attribuuttiadjektiiveja taivutetaan kahdella tavalla. Niin sanotussa heikossa taivutuksessa sanan suku, luku tai sija näkyy substantiivia edeltävässä pronominissa tai artikkelissa, minkä vuoksi sen ei tarvitse näkyä adjektiivissa. Niin sanotussa vahvassa taivutuksessa sanan suku, sija tai eräissä tapauksissa lukukaan ei näy substantiivissa, eli sen edellä ei ole artikkelia tai pronominia, minkä vuoksi suvun puolestaan täytyy näkyä adjektiivissa. Adverbit ovat saksassa samat kuin adjektiivien taipumattomat perusmuodot ja käyttäytyvät myös melkein samalla tavalla.

Sijamuoto		Mask.	Fem.	Neutri	Mon.
Nominatiivi	Epäm.	ein brauner Hund	eine schöne Blume	ein kleines Kind	kleine Kinder
	Määr.	Der braune Hund	Die schöne Blume	Das kleine Kind	Die kleinen Kinder
Akkusatiivi	Epäm.	einen braunen Hund	eine schöne Blume	ein kleines Kind	kleine Kinder
	Määr.	Den braunen Hund	Die schöne Blume	Das kleine Kind	Die kleinen Kinder
Datiivi	Epäm.	einem braunen Hund	einer schönen Blume	einem kleinen Kind	kleinen Kindern
	Määr.	Dem braunen Hund	Der schönen Blume	Dem kleinen Kind	Den kleinen Kindern
Genetiivi	Epäm.	eines braunen Hundes	einer schönen Blume	eines kleinen Kindes	kleiner Kinder
	Määr.	Des braunen Hundes	Der schönen Blume	Des kleinen Kindes	Der kleinen Kinder

Adjektiivien vertailuasteet

Saksan kielessa adjektiivi ei taivu ollessaan sein-verbin (olla) määreenä: Das Mädchen ist schön. Tyttö on kaunis.

Komparatiivi

Komparatiivi saadaan muodostettua -er -päätteellä. Vertailusana on als: Ich bin schöner als du. Olen kauniimpi kuin sinä.

• schön – kaunis
• schöner – kauniimpi

Yksitavuisilla adjektiiveilla on usein Umlaut, eli vokaalimuutos:

• a > ä – warm, wärmer
• o > ö – groß, größer
• u > ü – kurz, kürzer

Superlatiivi

Sein-verbin kanssa adjektiivin superlatiivi muodostetaan: am [perusmuoto]+ sten: Sie ist am schönsten. Hän on kaunein.
Jos adjektiivin perusmuoto päättyy -d, -t, -s, -ß, -sch tai -z, muoto on yleensä: am [perusmuoto]+ esten.

• alt, älter, am ältesten – vanha
• süß, süßer, am süßesten – makea
• kurz, kürzer, am kürzesten – lyhyt

Umlaut on myös superlatiivissa:

• a > ä – warm, wärmer, am wärmsten
• o > ö – groß, größer, am größten
• u > ü – kurz, kürzer, am kürzesten

Epäsäännöllisiä

• gut, besser, am besten – hyvä
• groß, größer, am größten – suuri
• gern, lieber, am liebsten – mielellään
• viel, mehr, am meisten – paljon

-e- katoaa komparatiivissa:

• dunkel, dunkler, am dunkelsten – pimeä
• teuer, teurer, am teueresten – kallis

Pronominit

		Nominatiivi	Akkusatiivi	Datiivi
y. 1. p.		ich	mich	mir
y. 2. p.		du	dich	dir
y. 3. p.	m.	er	ihn	ihm
	f.	sie	sie	ihr
	n.	es	es	ihm
m. 1. p.		wir	uns	uns
m. 2. p.		ihr	euch	euch
m. 3. p.		sie	sie	ihnen
teitittely		Sie	Sie	Ihnen

Omistus- eli possessiivi pronominit saavat samat sijapäätteet akkusatiivissa, datiivissa kuin epämääräinen artikkeli yksikössä.

	Mask.	Fem.	Neutri	Mon.
Minun	mein	meine	mein	meine
Sinun	dein	deine	dein	deine
Hänen (mask.)	sein	seine	sein	seine
Hänen (fem.)	ihr	ihre	ihr	ihre
Sen (neutri)	sein	seine	sein	seine
Meidän	unser	unsere	unser	unsere
Teidän	euer	eure	euer	eure
Heidän	ihr	ihre	ihr	ihre
Teitittely	Ihr	Ihre	Ihr	Ihre

Demonstratiivipronominit:

• tämä: dies (saa päätteet adjektiivin tavoin)
• tuo: das
• se: er (m.), sie (f.), es (n.) (taivutus kuten vastaava pers. pron.)
• nämä: diese (saa päätteet adjektiivin tavoin)
• nuo: die
• ne: sie (taivutus kuten vastaava pers. pron.)

Kysymyssanoja:

• kuka, ketkä: wer (akk. "ketä, keitä" wen, dat. "kenelle, keille, mille" wem, gen. "kenen" wessen)
• mikä, mitä: was
• missä: wo
• mistä: woher
• mihin: wohin
• miksi, minkä vuoksi: warum
• milloin: wann
• mikä, mikä niistä: welche (saa päätteet adjektiivin tavoin) (vastaa englannin sanaa which, *ruotsin sanoja vilken, vilket, vilka ja ranskan sanoja quel, quelle)
• millainen, miten, kuinka: wie
• miksi, miten niin: wieso

Muita pronomineja:

• kaikki: alle
• jokainen: jede (saa päätteet adjektiivin tavoin)
• molemmat: beide
• toinen, muu: andere (saa päätteet adjektiivin tavoin)
• sellaiset: solche

Numeraalit

Järjestysluvut

Järjestysluvut vaativat yleensä eteensä määräisen artikkelin, joka määräytyy pääsanan mukaan. Järjestysluvut taipuvat adjektiivin tavoin. Numeraalit 1–20 sekä tasaluvut sanotaan samassa järjestyksessä kuin suomessa, mutta numero 21:n kohdalla järjestys muuttuu: ykköset sanotaan ennen kymmeniä. Esimerkiksi luku 21 on saksaksi einundzwanzig (kirjaimellisesti "yksi ja kaksikymmentä").

Katso: Saksan matkasanakirja/Matkasanasto#Numerot

Kellonajat

Tärkeitä sanoja ja lauseita:

• vaille vor
• yli nach
• puoli halb
• vartti Viertel
• Paljonko kello on? – Wie spät ist es? / Wie viel Uhr ist es?

	Puhekielessä	Virallisesti
13.00	Es ist eins / Es ist ein Uhr.	Es ist dreizehn Uhr.
14.15	Es ist Viertel nach zwei.	Es ist vierzehn Uhr fünfzehn.
15.30	Es ist halb vier.	Es ist fünfzehn Uhr dreißig.
22.50	Es ist zehn vor elf.	Es ist zweiundzwanzig Uhr fünfzig.

Päivämäärät ja vuosiluvut

1. Päivämäärä: Monesko päivä on tänään? – Der Wievielte ist heute? Heute ist der fünfte April.
2. Kirjeen päiväys: Helsinki, den 18.6.1967 (den achtzehnte Juni neunzehnhundertsiebundsechtzig)

Vuosilukujen kanssa ei käytetä prepositioita ja kaikki luvut kirjoitetaan yhteen.