Huippuvuoret (norj. Svalbard, saks. Spitsbergen) on Norjalle kuuluva saariryhmä Jäämerellä.
Alueet/Asutukset
[muokkaa]- Barentsburg (Баренцбург) (venäläinen, asukasluku 460, kaivostoiminnan ollessa käynnissä)
- Grumant / Coles Bay (Грумант) (venäläinen, hylättiin 1961, kaivostoiminnan jatkamisesta ilmoitettiin 2003, mitä suunnitellaan edelleen 2007
- Isfjord radio
- Karhusaari
- Longyearbyen (väkiluku 1800)
- Ny-Ålesund (väkiluku 40)
- Pyramiden (Пирамида) (venäläinen, hylättiin 2000)
- Smeerenburg (alankomaalainen asutus, hylättiin 1660-luvulla)
- Sveagruva (väkiluku 210)
Kaupungit
[muokkaa]- Longyearbyen
Muut kohteet
[muokkaa]Ymmärrä
[muokkaa]Svalbard treaty - Huippuvuorten sopimus - on tärkein Huippuvuorten hallintoa määrittelevä asiakirja. Sen mukaan Norjan - joka hallintoa hoitaa - on kohdeltava allekirjoittajamaita "absoluuttisen" tasapuolisesti. Norja voi kerätä veroja, mutta se ei voi esim. siirtää verovaroja mantereelle, vaan varat on käytettävä Huippuvuorilla. Seurauksena on melko alhainen verotus.
Toinen matkailijaa koskettava seikka liittyy kulkemiseen. Periaatteessa kukaan ei ole kiinnostunut passeista kun Huippuvuorille saavutaan - koska se ei ole mikään "maa". Mutta Huippuvuorilta ei voi poistua ilman passia, koska silloin ollaan menossa johonkin maahan tai Schengen-alueelle. Kaikkien Huippuvuorisopimuksen allekirjoittaneiden maiden kaikki kansalaiset voivat vapaasti tulla Huippuvuorille - jos sattuvat haluamaan.
Ilmasto
[muokkaa]Arktinen ilmanala ei ole niin kylmä kuin luulisi. Elokuun alkupuolella, kesän hehkeimpinä hetkinä saattaa auringossa olla suorastaan lämmintä ja ilmankin lämpötila kohota +10 C:n yläpuolelle. Yhtä hyvin voi seuraavana aamuna tuiskia räntää ja maa olla valkoinen ainakin ylempänä vuorenrinteillä.
Tule
[muokkaa]Lentokoneella
[muokkaa]Longyearbyenin lentokentälle (IATA: LYR) liikennöivät SAS ja Norwegian Tromssasta ja Oslosta. Jollet omaa valtamerikelpoista jahtia on lentäminen käytännössä ainoa tapa päästä Huippuvuorille.
Laivalla
[muokkaa]Satunnaisia rahtilaivoja Murmanskista ja Norjasta.
Liiku
[muokkaa]Huippuvuorilla on katunäkymistä päätellen enemmän moottorikelkkoja kuin ihmisiä. Longyearbyenissä voit kulkea lentokenttäbussin lisäksi taksilla, vuokra-autolla, polkupyörällä tai jalan. Tie ulottuu Björndalenista lentokentän ja Longyearbyenin ohi pitkälle Adventdaleniin ja on päällystetty vain lentokentän ja keskustan välillä. Talvisin moottorikelkka on yleisin kulkuväline. Avoveden aikaan on tarjolla lukuisia risteilyjä, joita voit hyödyntää myös itsesi ja varusteidesi, mm. kajakkien kuljetukseen Isfjordenin eri puolille.
Puhu
[muokkaa]Longyearbyenissä kuulee enimmäkseen norjaa, englanti ja venäjä ovat luultavasti seuraavaksi yleisimmät kielet. Väkeä ei ole paljon, mutta kansallisuuksia on kirjavasti.
Näe
[muokkaa]Jäätiköt, hiilikaivokset, linnut, hylkeet, hylätyt kaivoskaupungit.
Tee
[muokkaa]Vaella, liiku, lähde risteilylle. Huippuvuori on ulkoilmaihmisen paratiisi. Tosin Longyearbyenistä on jääkarhuriskin takia vaikea poistua ilman järjestelyjä. Risteily on yksi mahdollisuus, tarjontaa on paljon ja kohteet useimmiten Isfjordenin ympärillä, Barentsburg, Pyramiden sekä jäätiköt. Ohjelmatarjonnasta löytyy kajakkivaelluksia, koiravaljakkoajelua, patikointia, mutta myös omin päin voi pienellä budjetilla toimia.
Vanhat kaivokset Longyearbyenin laaksossa ovat mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Mihinkään kaivoskäytäviin ei ikijään takia pääse, mutta Gruve 2:n raunio rinteessä kaupungin yläpuolella on jännittävä ja vaarallinenkin retkikohde. Hämärissä kaivoksen rakennelmissa voit kuvitella miten vaunut kulkivat vuoren sisältä vaa'alle ja siitä lastinsa siiloihin kipattuaan taas tyhjänä takaisin tunneleihin. Hiili taas annosteltiin siiloista nerokkaaseen vaijerivaunulinjastoon, joka kuljetti sen kilometrien päähän satamaan. Vaijerilinja on pysähtynyt, mutta se hallitsee yhä Longyearbyenin näkymiä. Nykyisin hiili kuljetetaan toimivista kaivoksista kuorma-autoilla satamaan tai voimalaitokseen.
Osta
[muokkaa]Osta T-paita johon on painettu viinakortin kuva. Aito viinakortti olisi toki autenttisempi matkamuisto, mutta sillä ei tee mitään ja niitä ei kukaan ilmeisesti halua tai ymmärrä myydä.
Syö
[muokkaa]Ravintolamenyyn paikallinen tarjonta koostuu hylkeestä, peurasta tai kalasta.
Marketista ja useammasta varustekaupasta voit hankkia käytännössä kaiken mitä kaipaat pidemmälläkin vaelluksella, kartat mukaan lukien. Huippuvuorilla meno on fantastisen ulkoilmaorientoitunutta. Kaupassa näkee seurueita mättämässä kärryihin kilokaupalla näkkäriä, keksejä, suklaata. Ehkä syystäkin, Huippuvuorilla ei matkan varrelta täydennystä löydy.
Juo
[muokkaa]Alkoholijuomien myynti on todellakin ja kirjaimellisesti kortilla. Longyearbyenin marketissa näet aidon viinakortin kun seuraat paikallisten asiointia kassalla. Turistit voivat ostaa juomansa lentolippuja näyttämällä. Marketista löydät kaikki tavalliset mehut, virvokkeet ja kolajuomat.
Vettä voit sulattaa turvallisesti lumesta tai jäästä. Pintavedet ovat toki pääosin puhtaita, mutta jäätikköjoet yleensä sameita. Käytä harkintaa. Hanavesi on puhdasta.
Nuku
[muokkaa]Longyearbyen tarjoaa useita eri tasoisia ja -hintaisia majoitusvaihtoehtoja ainakin kesäaikaan. Leiriytyminen kaupungin välittömässä läheisyydessä ei ole sallittua. Edullisin yösija löytyy leirintäalueelta, joka tarjoaa myös telttoja. Jääkarhuvaaran takia leiriytyminen muutenkin on erilaista kuin muualla maailmassa. Leiriin on järjestettävä ympärivuorokautinen vartiointi tai ympäröitävä se jääkarhuhälyttimillä - joista ei aina ole apua. Leirintäalueella ei ole vartiointia, mutta turvallisuuden sanotaan perustuvan siihen että kesällä on aina päivä ja joku on aina valveilla. Avoimessa maastossa jääkarhu näkyy kauas eikä niitä päästetä kaupunkiin.
Vanhoista kaivosmiesten asuntoloista on kunnostettu hostel-tyyppisiä majoituspaikkoja joiden hintataso asettuu leirintäalueen ja hotellin välimaastoon. Tämä majoitus on ylempänä laaksossa Nybyen-kylässä, josta on lyhyt matka jäätikölle.
Pysy turvassa
[muokkaa]Huippuvuorista ja arktiksen riskeistä puhuttaessa tulee ensimmäisenä esiin jääkarhu. Huippuvuoret ovat jääkarhun ominta valtakuntaa. Vaikka hylje on jääkarhun pääsaaliseläin on sen näkökulmasta kaikki millä on "lihaa luiden ympärillä" potentiaalista ravintoa, ihmiset mukaan lukien. Se ei ole arka, ennemminkin utelias, ja voi iskeä missä ja milloin tahansa. Longyearbyenin ympäristössä jääkarhuhavaintoja tehdään säännöllisesti. Sulan veden aikaan jääkarhut ovat erityisen nälissään, koska eivät pääse merelle hyljejahtiin.
Huippuvuorilla aseita näkee kaikilla, jotka liikkuvat vähääkään asutuksen ulkopuolella. Täällä aseet eivät lisää turvattomuutta vaan poistavat sitä. Jos mielit vaeltamaan kauemmas kuin näköyhteyden päähän rakennuksista ja muista ihmisistä, hanki oma ase tai liity seurueeseen jossa sellainen on. Kivääreitä voi vuokrata, ja tilapäisen asenkantoluvan voi anoa Sysselmanilta. Luvan saamista auttaa jos sinulla on sellainen kotimaassa. Aseen käyttöä voi harjoitella ampumaradalla rinteessä lentokentän yläpuolella.
Aseen käyttö pitää hallita ja jääkarhun ampuminen on viimeinen keino. Karhua voi myös pelotella epämiellyttävillä paukuilla. Jos liikut moottorikelkalla, on viisainta vain ajaa pois. Jääkarhu tappoi brittiläisen koulupojan heinäkuussa 2011 noin 40 km:n päässä Longyearbyenistä.
Tämä on käyttökelpoinen artikkeli. Sitä voisi käyttää, mutta se ei vedä vertoja matkaoppaalle. Sukella sisään ja auta tekemään siitä suositeltu! |